Valkean hiekan ja rähjäisten villojen lumoissa

Loman ensimmäisen viikon vietimme kauniissa Pärnussa. Pitkään sinne olin jo mielinyt, edellisessä elämässäni lähimatkailu ei tullut kysymykseenkään, "koska kauemmaksikin pääsee", mutta nyt vihdoin toteutin tämän matkahaaveeni. Onneksi, sillä Pärnu hurmasi lunastaessaan odotuksemme ja vastaten kaikkea siitä vuosien varrella kuultua ja luettua.

Mielin päästä tähän kauniiseen kylpyläkaupunkiin sen kuuluisan rannan, Pärnu Rand, vuoksi. Vaaleaa hiekkaa maalla ja meressä; aaltojen kauniisti kuvioimaa pohjaa piiiiiitkälle kahlattavaksi auringon lämmittämässä meressä ja rannalla tepastelua pehmeällä hiekalla ja laudoitetuilla "poluilla".

Rantaa hallitsee kaksi eläintä, leppäkerttu ja elefantti. Hauskat rantapenkit oli ihanasti koristeltu lempieläimelläni, ja vedessä (välillä tosin aikas kuivallakin hiekalla) seisoi Pärnun kuulusta elefantista yksi versio lasten liukumäkenä.

Pärnun ranta on elefanttien ja valkoisen hiekan lisäksi kuulu romanttisuudestaan. Auringonlaskua ihaillessa ymmärtää kyllä syyn miksi niin monet haluavat rannalla vaellella käsikkäin. Tällä reissulla mielenkiintoisempaa tosin oli seurailla komeita uimavalvojia koppiensa liepeillä ;)

Kirkas vesi ja puhdas hiekka ovat vain niin <3 Ne saavat palaamaan rannalle uudelleenkin. Paluuta ihanaan rantalomakohteeseen avittaa toki myös lyhyt matka-aika ilman lentojen ilmastokuormitusta.

Remontteja ja muuttoja rakastavalle ihmiselle kaupunki oli paha rasti. Vaikka ihania, kylpyläkaupungin menneestä loistosta kertovia vanhoja villoja on runsaasti kunnostettukin, niin monia sormia syyhyttäviä kohteita Myynnissä-kyltteineen osui reittiemme varrelle. Niin olisin valmis aloittamaan maalinrapsuttelut näistä tönöistä ja puutarhojen raivaukset viikate kädessä...

Lomalla kun oltiin, niin joka päivä syötiin kahdesti ja hyvin. Kaupungissa riittää erinomaisia ravintoloita moneen makuun. Lapsen synttärilahjadinnerin kävimme nauttimassa ravintoloista parhaaksi valitussa Villa Wesset'issä, slurps vaan. Kohvikeista ja baakkelseista kuulussa Virossa toki tuli myös näitäkin herkkuja maistella. Ja kyllä ne sitten maistuivatkin!

Polkupyörävuokraamoja oli useassa paikassa, ja niiden valikoimissa niin normeja yhden poljettavia, tandemeja ja perhepolkaisutkin mahdollistavat jopa neljän hengen kulkupelit. Käveltyä tuli päivittäin kilometrejä rannan ja keskustan väliä, ja ruokaa sulateltua myös hotellin nurmikolla perhepalloilussa, joka meidän osalta menikin saman tien varsinaiseksi turnajaistouhuksi makeiden naurujen höystäessä törmäilyjämme. Pallojen vuokraajaakin nauratti meininkimme makeasti, ja ehkäpä sillä ei tehnyt elettäkään ilmoittaakseen vuokra-aikamme päättymisestä. Minun kuntoni ei tätä touhua kestänyt koko iltaa, ja kömmin suosiolla punaisesta pallosta pihalle kuvailemaan sporttisen nuorison törmäilyjä. Hauskaa oli sekin <3

Pilviä ja muutama sadepisarakin mahtui aurinkoiseen rantalomaamme, mutta ihanassa Rannahotellissa nekään eivät tahtia haitanneet. Olinhan jo matkaa varatessa nauranut valitsevani hotellin, jossa sateen sattuessakin viihtyisin, ja taas sain sitä mitä tilasin! Sadesäällä malttoi entistä tarkemmin ihailla vanhaa, mutta pieteetillä ehostettua funkkiskaunotarta.

Rantalomalle osunutta suurta mustaa pilveä en sen sijaan ollut tilannut, mutta jouduin senkin vastaanottamaan pitkänä puheluna lastensuojelusta. Kevään mittaan olin kyllä tiedostanut kierroksia taas kertyvän eräällä taholla, sillä osattomaksi en minäkään ollut niistä jännitteistä jäänyt. Kun sitten kesken perheloman jouduin kuuntelemaan mitä kaksi "toisilleen tarkoitettua", ja sillä kaksi perhettäkin tietoisesti rikkonutta aikuista olivat taas toisilleen tehneet, ja kumpikin vielä pontevasti uurastaneet jotta viranomaiset jättäisivät lakisääteisen ilmoittamisvelvollisuutensa minulle hoitamatta, niin kyyneliä sain niellä ja yrjöä pidätellä. 

Matkalta palattuamme käsittelin asian osaltani heistä toisen kanssa, ja loman ratoksi jatkan asian käsittelyä viranomaisten kanssa. Puhelimen Big Days -appissa on nyt laskuri myös sille koska lapsista nuorinkin on täysi-ikäinen, ja saan uskoakseni (...ikuinen optimisti...) rauhan parilta täysi-ikäiseltä, joiden en totta tosiaan haluaisi elämääni säännöllisin väliajoin synkistävän. 

Hoh hoijaa, ihanan pitkästä kesälomasta onkin muodostunut monin tavoin kovin erilainen kuin keväällä sen aikatauluttaessani kuvittelin. Elämä yllättää, ja aina välillä ne yllätykset ovat aika persiistä. Onneksi harvemmin.