rumapahapaskapois

Unet kaikkoaa silmistä ja mieli apeutuu kun lomaa, ylipäänsä lähes koko kesää synkistää aivan liian suuresti joidenkin muiden teot ja käytös. Asiat joista et haluaisi olla lainkaan tietoinen, ja silti ne tulee lakisääteisesti saattaa tiedoksesi, etkä keksi mahdollisuutta miten kieltäytyä tällaisilta tiedoksiannoilta, jotka poikivat painavia ketjureaktioita.

Jatkotoimia joihin joudut osallistumaan kutsuttuna ja peräänkatsojana, muistuttajana. Asioita, joita joudut lastesi kanssa kierrellen ja kauniimmin käsittelemään, vaikka oikeasti ne ovat aivan muiden paskaa ja täysin käsittämätöntä käytöstä.

Yhä edelleen joudut kärsimään siitä kuinka joku luulee omassa pahassa olossaan olevansa oikeutettu kaatamaan henkisesti sangollisen jäätä taas niskaasi ja läimäyttämään päälle päin näköä. Vain henkisesti. Vailla vastaavaa fyysistä kokemusta luulen silti henkisen pahanteon olevan pidempivaikutteista tuskaa aikaansaavaa.

Kun sitten huomaat mittasi olevan täynnä myös sysirumaa mööbeliä, jonka joku toinen on halunnut aikoinaan hankkia, ja jota jostain käsittämättömästä syystä olet raahannut mukanasi muutamassa muutossa, alkaa tapahtua. Tarjoat mööbeliä useassa kirppisryhmässä ilmaiseksi ja odotat aikasi huomataksesi ettei yhtään innokasta noutajaa, ei edes yhtä pientä peukutusta irtoa sysirumalle paskalastulevylle.

Päätät hankkiutua siitä muulla tavalla eroon. Lapsen kanssa ruuvaat, purat, revit, potkit ja rikot mööbelin levykasaksi, jonka kannat siistinä nippuina sekajäteastioihin. Naurat itseksesi onnesta tuplavapauttavan kokemuksen aikana ja sen jälkeen.

Edes jotain rumapahapaskaa on saatu nurkista pois. Yöunia se ei vielä palauta eikä rautanyrkin puristus rinnassa tulevia vääntöjä ennakoidessasi hellitä, mutta onpahan sessio tarjonnut aiheet muutamiin hiljaisiin hihityksiin. Ne ovat nyt tarpeen.