Tilkkuterapiassa oli aiheena japanilainen boro-tekniikka. Taiteenlajiksi kehittynyt tapa paikata niin että piilottamisen ja häivyttämisen sijaan kauniisti korostetaan osumaa. Tykästyin tyyliinkin, mutta vielä enemmän itse ajatukseen. Yritän soveltaa sitä jatkossa moneen muuhunkin asiaan kuin vain tilkkuiluun!
Kaivelin kangaskaapistani juniorin puhkikuluneet farkut ajalta jolloin ne vielä menivät puhki vahingossa, eikä niitä osteltu valmiiksi repaleisina, sekä tilkkuloodastani kolmea erilaista villakangasta. Reunimmaiset alla olevista ruutukankaista ovat olleet byysien sijaan hamekankaitani, lyhennyspaloja valmiista hameista. Keskimmäisestä olen ommellut lyhyet ja leveät prässishortsit, joissa muistan eräänkin vapun värjötelleeni sävyyn sopiva yo-lakki kutreilla keikkuen. Oi aikoja entisiä, jolloin minimuoti ja ruutukuosi hallitsivat vaatekaappiani :)
Hapsutin villakankaiden reunat, ja pistelin joko ruudutuksia mukaillen tai niistä viis veisaillen erilaisilla kiinityspistoilla villat pohjafarkkuun kiinni. Vuoriksi valitsin vanhoista villakangashousuistani säästämäni puntin pätkän. Juu, on tummaa, vaikka ohje vuorille pääsääntöisesti onkin vaalea. Ei vaan ollut vaaleaa housunpunttia nyt kait jemmassa...
Yllä kuva hetkestä jolloin toistuvasti päätän etten eläissäni enää yhtä ainutta pussukkahässäkkää ompele! Tällä kertaa päätös piti noin puolisen tuntia, eli tämän pussukan viimeistelyn ja kahvitauon, jonka jälkeen alkoikin jo seuraavat neljä pussukkaa, oikeammin kehyskukkaroa, hahmottua.
Vetoketjun kävin hakemassa Karnaluksista. Parikymmentäsenttisen, paksun ja rouhean metalliketjun hinta oli siellä reilun euron. Jos hintaan lasketaan myös matka ja taxreet, niin se oliskin sit REILUMPI euro... Käsittämättömiä joka tapauksessa nuo entisen tukkuhallin hinnat meikälaisiin verrattuna!! Aion siellä käydä toistekin.
Farkkurahin ompelusta oli jäänyt kaitale farkkutilkkua, josta pätkäisin valmiin palan ja surautin sen kiinni villabyysanlahkeeseen. Näin syntyi vuoriin nopsasti kovastikin näperrellyltä näyttävä sisätasku.
Painava vetoketju ja paksu farkkukangas saivat valmiin pussukan nököttämään hassussa asennossa. Niinpä ratkoin vuorin saumaa pätkän auki, ja pujotin juuri jämptisti pohjan kokoisen paksun pahvin tukemaan pussukkaa. Nyt se seisoo omin avuin :)
Enää pitää keksiä käyttötarkoituskin tälle kooltaan noin 20*15*5 -senttiselle boro-pussukalle. Ehdotuksia vastaanotetaan, kiitos.
Kaivelin kangaskaapistani juniorin puhkikuluneet farkut ajalta jolloin ne vielä menivät puhki vahingossa, eikä niitä osteltu valmiiksi repaleisina, sekä tilkkuloodastani kolmea erilaista villakangasta. Reunimmaiset alla olevista ruutukankaista ovat olleet byysien sijaan hamekankaitani, lyhennyspaloja valmiista hameista. Keskimmäisestä olen ommellut lyhyet ja leveät prässishortsit, joissa muistan eräänkin vapun värjötelleeni sävyyn sopiva yo-lakki kutreilla keikkuen. Oi aikoja entisiä, jolloin minimuoti ja ruutukuosi hallitsivat vaatekaappiani :)
Hapsutin villakankaiden reunat, ja pistelin joko ruudutuksia mukaillen tai niistä viis veisaillen erilaisilla kiinityspistoilla villat pohjafarkkuun kiinni. Vuoriksi valitsin vanhoista villakangashousuistani säästämäni puntin pätkän. Juu, on tummaa, vaikka ohje vuorille pääsääntöisesti onkin vaalea. Ei vaan ollut vaaleaa housunpunttia nyt kait jemmassa...
Yllä kuva hetkestä jolloin toistuvasti päätän etten eläissäni enää yhtä ainutta pussukkahässäkkää ompele! Tällä kertaa päätös piti noin puolisen tuntia, eli tämän pussukan viimeistelyn ja kahvitauon, jonka jälkeen alkoikin jo seuraavat neljä pussukkaa, oikeammin kehyskukkaroa, hahmottua.
Vetoketjun kävin hakemassa Karnaluksista. Parikymmentäsenttisen, paksun ja rouhean metalliketjun hinta oli siellä reilun euron. Jos hintaan lasketaan myös matka ja taxreet, niin se oliskin sit REILUMPI euro... Käsittämättömiä joka tapauksessa nuo entisen tukkuhallin hinnat meikälaisiin verrattuna!! Aion siellä käydä toistekin.
Farkkurahin ompelusta oli jäänyt kaitale farkkutilkkua, josta pätkäisin valmiin palan ja surautin sen kiinni villabyysanlahkeeseen. Näin syntyi vuoriin nopsasti kovastikin näperrellyltä näyttävä sisätasku.
Painava vetoketju ja paksu farkkukangas saivat valmiin pussukan nököttämään hassussa asennossa. Niinpä ratkoin vuorin saumaa pätkän auki, ja pujotin juuri jämptisti pohjan kokoisen paksun pahvin tukemaan pussukkaa. Nyt se seisoo omin avuin :)
Enää pitää keksiä käyttötarkoituskin tälle kooltaan noin 20*15*5 -senttiselle boro-pussukalle. Ehdotuksia vastaanotetaan, kiitos.
Kiva pussukka ja boro on kivaa!
VastaaPoistaKiitos ja niin, boro on kivuudessaan suorastaan koukuttavaa; vauhtiin päästyään ei malttaisi lopettaa pistojen pistelyä :)
PoistaVielä en ole boroa kokeillut mutta joskus kokeilen. Minun käsilaukussa kuitit on sikin sokin pohjalla, voisko tämä olla kuittipussukka :))
VastaaPoistaIlman muuta kokeilet boroa ja loihdit siitäkin jotain hurmaavaa! Kiitos mutta ei, ainakaan mun käytössä boro ei tule olemaan kuittipussukka, koska niin harvoin kuitteja otan itselleni. Mutta toki jollakin toisella toimis siinäkin roolissa, pitääpä panna harkintaan näin joulun alla ;)
Poista