maanantai 21. syyskuuta 2020

Toivoi muistoja

Olin äskeittäin ystävän ja ex-kollegan läksiäisissä. Kutsussa hän totesi omistavansa romua ja rompetta jo riittämiin, ja toivovansa lahjaksi yhteisiä muistoja vuosien varsilta. Post-it -lapuille vielä kirjattuna. Hymyilytti pyyntönsä, ja jatkuvasti hamsteriuden ja konmarituksen kanssa häilyvänä olin aivan täpöllä mukana toiveessaan.

Alitajunta sai työstää asioita ja muistoja menneisyydestä, ja tovi ennen juhlaa kirjasin ne ylös. Kotikonttorilta oli tarralaput lopussa, joten turvauduin A4-arkkiin, jonka sitten huolella ja kieli keskellä suuta pyrin taittelemaan perustarralapun kokoon.

Juhlakalun etunimi muodostuu kuudesta kirjaimesta. Kunkin muistelon kirjasin omalle riviilleen aloittaen lauseen yhdellä nimensä kirjaimista, niin että nimi sitten oli printissä luettavissa pystysuuntaan. Ei mennyt homma edes teennäiseksi väkisin keksimiseksi, sillä siinä määrin hauskoja asioita, sattumuksia ja tapahtumia löytyi muistoista, että lapusta sai helposti sangen hykerryttävän. Ihana oli ajatuksissa kerrata kaikkea kivaa yhdessä koettua. Harvemmin tulee pysähdyttyä moista tekemään <3


Taitellun arkin ympäri käärin silkkinauhan rusetiksi ja somistin pikkupaketin harsokukalla. Tulen kopioimaan loistoideaansa kyllä itsekin! Jos tähän astikin vakiotoiveeni ovat olleet helppoja ja hyllyt suht tyhjinä pitäviä; tummaa suklaata, punaista viiniä ja valkoisia kynttilöitä, niin jatkossa lahjani menevät entistä kevyemmiksi kantaa mulle :) 

Onko teillä vastaavia ideoita ja toiveita?




2 kommenttia:

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)