Virkkuukärpäsen puraisu

Vaikka puoli vuotta hujahti lähes ompelematta, ei se onneksi tarkoita aivan puolta vuotta täysin käsitöitä tekemättä! Kankaat vaan vaihtuivat langoiksi ja ompelukone kesällä virkkuukoukuksi, talvella myös neulepuikoiksi. 

Nuorinkin kummityttöni konfirmoitui kesällä, ja se oli loistava motivaattori viimeistellä kesken oleva virkkuutyö. Tapanani kun on ollut muistaa kummilapsiani vauvan tilkkupeiton lisäksi konfirmaation tai opinahjosta valmistumisen yhteydessä peitolla, jonka olen koonnut joko ommellen tilkkutäkiksi tai isoäidinneliöitä virkaten torkkupeitoksi. Suojaksi heille ajoittain melko kylmää maailmaan vastaan <3

Tänä kesänä siis kaivoin vihdoin esille vaatehuoneessa pitkään odotelleen korillisen mustavoittoisia, mutta silti ah niin riemunkirjavia isoäidinneliöitä. Ajattelin niiden riittävän peittoon. Paloja heinäkuun helteissä parvekkeen pöydälle asetellessani huomasin kuitenkin virkkuukoukun jossain välissä vaihtuneen, ja lopputuloksen olevan läjän kahta eri kokoa olevia lappusia!!!

No, aikani asiaa ihmeteltyäni ja vähän myös harmiteltuani pinosin laput kahteen kekoon koon mukaisesti, ja järjestelin niistä sommitelmat yhden sijasta kahteen torkkupeittoon. Lisää oikeankokoisia paloja tarvitsin yhteensä vain reilut 10 kappaletta, joten aika vauhdilla nämä kaksi pientä torkkupeittoa sitten tässä vaiheessa työstöä valmistuivat. Harmistuskin tuli poispyyhkäistyksi valmiiden lahjojen kääriytyessä niin konfirmaatiojuhlaan päivänsankarille meneväksi kuin toisen palatessa vaatehuoneeseen odottamaan seuraavaa lahjottavaa päivänsankaria.

Peittojen reunoihin virkkasin pylväillä kaaria, "pumpuloita" tuomaan lisää pehmeyttä ja hempeyttä lopputulokseen. Yllä oleva peiton pakkasin lahjakassiin ja otin mukaan konfirmaatiojuhlaan. Sieltä se lienee lennähtänyt neidon mukaan jo kotiinsa Saksanmaalle. 

Alla olevassa kuvassa näkyy tuolloin vielä keskeneräinen peitto nro 2, johon puuttuvia paloja virkkailin kesäiltaisin parvekkeella Martti Suosalon äänikirjaa kuunnellen. Siinä samalla syntyi ajatus peiton tulevasta saajastakin, toisesta suuresta Suosalo-fanista. Torkkupeitot teen aina 7 veljestä -langoista, ja tässä vaiheessa eloa pääsen niihin välillä jo käyttelemään blokin alkuperäisen ajatuksen mukaisesti myös jämälankoja, mutta kyllä suurin osa edelleen on ihan tiettyyn työhön hankittuja lankoja. Samat sävyt asettelen usein kulkemaan kulmittain reunasta toiseen. 

Hyvään virkkausvauhtiin päästyäni toin myös Villa Mörskällä sadepäivien ratoksi virkkaamani "lappuset" (30*30 cm) kotiin todeten että kasassahan oli jo kolmannes oikein isosta torkkupeitosta. Oranssi-vihreäsävyisten neliöiden kaveriksi virkkasin vaaleanvihreitä lappuja ja muutaman tummemmankin vihreän lapun vauhtiraidaksi peiton kulmaan. Samaisella tumman vihreällä virkkasin kiintosilmukoilla neliöiden reunat, ja sitten yhdistelin palat toisiinsa. 

Onneksi tämän työn aikana helteinen kesä oli jo muuttunut viileäksi syksyksi, koska peitto oli melkoinen lämmike sylissä ihan jo vaan vasta yhdisteltyinä pötköinä. Reunahuolitteluiksi muutamat kierrokset pylväitä virkkaillessa pidinkin jo suosiolla työn sylin sijaan omalla penkillään vain kulloinkin työstössä olevan kohdan soljuessa sormien läpi. Valmiin peiton koko on kahta mustapohjaista suurempi, n. 160*190 cm.

Tummanvihreän seiskaveikan sävyn nimi on "Kuusikko". Myönnän tehneeni sävyvalinnan pitkälti nimen perusteella, koska mielessä pyöri kuusiaitojen ja kuusikkojen keskellä paljon aikaansa viettävä potentiaalinen lahjansaaja. Myös viinivalinnat teen usein etiketin tai nimen perusteella, joten samalla logiikalla valikoitui nyt sitten lankakin. 

Onko sulla vastaavia hassuja tapoja? 

Jos, niin jaa toki meidän muidenkin iloksi, kenties käyttöönotettavaksikin.