Farkkuryijyä ja -tilkkua

Näin netissä kuvan farkuista ommellusta, hapsureunaisesta päiväpeitosta ja ihastuin ideaan. Ilman mitään tutoriaaleja lähdin ideaa sitten itsekseni toteuttamaan. Yrityksen, erehdyksen, oppimisen ja lisätyöstön kautta :)

Yritystä tekemään ryhtymällä. Erehdystä ompelemalla liian kapeita ja pieniä kaitaleita jäykistä kankaista sekä ompelemalla liian leveät saumanvarat hapsutusta varten. Isossa päiväpeitossa kun homma toimi noin, mutta mun pienessä (n. 50*40 cm) työssäni ei. Oppimista tajuamalla tekemäni virheet ja hoksaamalla miten olisi kannattanut tehdä. Lisätyöstöä saksilla saumanvaroja harkkomalla ja työlle välillä juuriharjaakin näyttämällä useammankin rumpukuivauskäsittelyn lisäksi.

Yllä kuvat tilanteesta ompelun jälkeen. Niitä kapeita kaitaleita ja leveitä saumanvaroja. Hapsuttuvien saumojen saumanvarat ompelin oikealle puolelle, normisaumat takapuolelle ja saumanvarat tikkasin kiinni työhön. Nurjapuoli oli tässä vaiheessa työstöä melkeinpä etupuolta nätimpi. 

Alla vasemmalla kuva ensimmäisen pesukone- ja kuivausrumpupyöräyttelyn päälle. Leikkasin vastatyöstetyt pitkät hapsut pois, harkoin saumanvaroja reippaasti, kastelin työn ja panin taas rumpuun kuivumaan ja hapsuuntumaan. Lopputulos alla oikealla.

Vieläkään en ollut lopputulokseen tyytyväinen, vaan jatkoin harkkomista. Voin kertoa sen olleen paljon helpompaa ennen työn "pörrööntymistä"! Jälkiviisasteluna saatoin siis todeta että olisi vaan pitänyt heti kättelyssä olla riittävän ahkera ja hoitaa tämäkin homma heti kättelyssä kuntoon. Seuraavalla kerralla sitten...

Lisäharkotun työn kastelin vielä kerran ja nakkasin taas kuivausrumpuun pyörimään. Lopputulokseen olin vihdoin viimein tyytyväinen. Silmissäni se alkoi muistuttaa ryijyä.

Ompelin tilkkuloodan tyhjennysprojektin osana taustakappaleen tulevaan tyynynpäälliseen myös tilkuista, ja tikkasin saumanvarat kiinni. Etu- ja takakappaleet ompelin yhteen, ja siksakkasin hapsottavat reunat yhteen. Mitään vuorikankaita tai fyllejä en tässä paksuista kankaista ommellussa työssä käyttänyt, vaan viimeistely tapahtui siis vain tikaten ja siksakaten. Näin ompelin elämäni ensimmäisen, vaan eipä välttämättä viimeisen farkkuryijytyön.

Koska farkkutilkkuja edelleen riitti, ja osa oli jo valmiiksi leikattua pitkää kaitaletta tai yhteen ommeltua pötköä maton kanttauksen jäljiltä, jatkoin ompelua. Tein pörröiselle ryijytyynylle kaveriksi sileän farkkutyynyn. Sen takakappaleeseen  jouduin jo leikkaamaan yhden kaitaleen kokonaisestakin housusta, jonkun  perheenjäseneni käytöstä poistetusta farkusta. Nehän säästän aina tällaisiin tarpeisiin :)

Taakse ompelin nappilenkin ja tummansinisellä kankaalla aikoinaan jakkupukuun päällystyttämäni napin kumpaankin tyynyyn. Kuvien oton jälkeen vahvistui entisestään häiritsevä tietoisuusi nappien kirraavuudesta, joten irrotin napit ja ompelin ne uusiin paikkoihin näin antaen lisäväljyyttä päällisiin. Huolella uusin äidin opettamat napin kannan ompeleetkin, blaah. Olen selvästikin siirtynyt äh ei kukaan muu sitä huomaa -tilasta ei sillä väliä vaikkei muut huomais koska mä huomaan -tilaan. Uusi taso mun sinne päin työstöissä tai mielentilassa...

Tyynyt löysivät heti paikkansa parvekkeen lepolassesta. Toistaiseksi harmaalla filtillä peittämäni istuin-  tai makuualusta saa vielä napakan ja istuvan päällisen lopuista, hiki otsassa leikkaamistani farkkupaloista. Iso kassillinen vaatehuoneen ylähyllylle hilloamiani farkkuja siis purkautuu parvekkeelle käyttöön, jipijajee! Muutamat takataskulliset farkkupalat palautin vielä tilkkuloodaan valmiina patalappujen taustoina odottamaan työstymistä käyttöön. Tyhjää koloa ylähyllylle ei silti jotenkin kummasti jäänyt... 

Hyödynnätkö sinä vanhoja vaatteita, ja jos niin miten?