Syksyllä farkkutyynyjä ommellessani keksin että teenpäs farkuista myös patjanpäällisen lepolasseen, jolle tyynyt jo taannoin nakkasin. Leikkasin heti silloin säästöön jättämistäni, pesueen käytöstä poistamista farkuista valmiiksi irti maksimaaliset osat suoria kappaleita, ja maltoin luopua paksuimmista, joskin myös näyttävimmistä osista, eli vyötäröistä ja niittikohdista jossakin konmarituspuuskassani. Kangashylly keveni mukavasti!
Nyt kaivoin valmiin farkkuleikkelekasani esiin, ja aloin sommitella lattialle niitä. Työn päällisosaan halusin kaikki taskupalat, ja sivuun ja taustaan hyödynsin isot reisipalat. Keskelle takapuolta ompelin vielä pienemmistä farkkutilkuista putken. Saumat tikkasin päältä tummansinisellä. Hetken harkitsin farkkusaumanoranssia, mutta luovuin ajatuksesta kosken niin ollut toiminut tyynyjenkään kanssa.
Valmiilla farkkutilkkulevyllä alkoi jo olla painoa, totta vie. Ei niin ketterä käänneltävä paininjalan alla... Kiitin itseäni että olin tajunnut heti tikata jokaisen pötkylän erikseen sen sijaan että olisin vasta valmista pintaa alkanut tikkailla, huh huh sentään!
Levyn ompelin lieriöksi ja alareunaan surautin poikkisauman. Yläreunaan ompelin 30-senttisen kaitaleen ohuempaa, metritavarana hankkimaani farkkukangasta, jonka sitten vain käänsin työn sisäpuolelle pujotettuani pehmusteeen työn sisään ikäänkuin täkin pussilakanaan. Yläpää on siis ainakin toistaiseksi avoin ja päällinen helposti kuorittavissa pois ja nakattavissa pyykkiin. Koirataloudessa kun tällaiset helppohuoltoisuusasiat vaikuttavat nykyään monen asian lopputulokseen. Kuvissa alla valmiin työn pylly- ja paraatipuolet.
Pehmusteen tein käytössä jo kulahtaneesta täkistä. Taittelin täkin pituussuunnassa kolmeen osaan ja harsin reunat kiinni toisiinsa joka kantilta. Aina työ ei edennyt aivan suunnitelmani mukaisesti, koska ihanan kärsivällisesti ompeluihini suhtautunut työnjohtaja määritteli tekemisen tahdin. Alla olevan kuvan otettuani päätin pitää kaffetauon ja antaa aikaa koiruudelle siirtyä rauhassa pois työn päältä. No, mitä teki koira? Nukkuikin sitten päikkärinsä juuri tuossa!!
Koska olin tehnyt leikkuun osalta hyvinkin radikaalin esivalmistelun ja kangasjämien poiston, ei ison työn jäljiltä roskiin mennyt enää kuin kulhollinen farkkupaloja kaitaleiden päiden tasailun osalta. Ja kangaskaappi on entistä paljon tilavampi silti :)
Työnjohtaja oli tosiaan jo työn aikana ompelukseni koeponnistanut, ja ilmeisen hyväksi havainnut, koska maksimissaan 2 sekuntia sen jälkeen kun olin sen paikalleen asetellut, ja tyynyt patjan päälle nostellut, oli herra koiruus jo asettunut paikalleen antaen myös oman luisen panoksensa parvekkeen uudistuneeseen lookiin.Sitä aurinkoista päivää vielä odotellen jolloin itsekin pääsen lepolasseen taas pötköttelemään, kenties jopa tupluuruttelemaan...
