Korvapuusteja

Kaikkihan me tiedämme että korvapuusti on kanelilla, sokerilla ja voilla täytetty pulla. Wikipedia lisää taas tiedon mukanaan tuomaa tuskaa kertomalla että ylimääräinen rasva täytteessä lisää sen säilyvyyttä tavalliseen vehnäpullaan verrattuna. Tämän vuoksi se sitten on niin paljon parempaakin!

Sille joka muka ei ole puusteja ainakin lapsuudessaan äidin tai mummon kanssa leiponut, niin kerrottakoon että korvapuusteja leivotaan löysähköstä, usein kardemummalla maustetusta ja leivinhiivalla kohotetusta vehnätaikinasta. Taikina kaulitaan levyksi, voidellaan voilla, jonka päälle sirotellaan kanelia ja sokeria. Levy rullataan kääretortun tapaan ja tämän jälkeen leikellään vinoon viipaleiksi. Viipaleet nostellaan pellille vino leikkauspinta ylöspäin, jonka jälkeen painetaan sormilla pullan keskelle. Tämä aiheuttaa korvapuustin leviämisen ja sen myötä korvapuustin korvamainen rakenne pääsee esille. Tämän jälkeen korvapuustit kohotetaan, voidellaan kananmunalla, ripotellaan raesokeria päälle ja paistetaan uunissa. Sitten kaadetaan lasiin kylmää maitoa, syödään, juodaan ja nautitaan. Lopuksi vielä tiskataan.

Suomessa vietetään tätä nykyä kansallista korvapuustipäivää vuosittain 4. lokakuuta. Tämä hellyttävä tapa on lainattu Ruotsista, jossa on vietetty Kanelbullens dag -päivää vuodesta 1999 lähtien. Minä olen kotoisin Hämeestä, joten sain jutun rakkaasta puustista pusattua vasta nyt. Juhlinnankin suoritin yli viikon myöhässä syömällä jättiläismäisen juhlakalun hyvällä halulla. Myöhästyminen ei lainkaan himmentänyt suuren juhlan tuntua!

 

Korvapuustipäivän tarkoitus on elvyttää leivontataitoja, muistuttaa leivonnan iloista ja kannustaa myös kotileipureita pullan tekoon. No, me tyydyimme tällä kertaa makunautintoihin, ja haimme päiväkävelyllä hervottoman kokoiset (koolle antaa mittakaavaa se että korin halkaisija on lähes puoli metriä!) pullat Korkeavuorenkadun Café Succesista, kotoisammin Kanelikahvilasta. Meidän kyökissä kun on viime aikoina keskitytty syksyn myötä omenapaistoksiin, ja jälleen kerran takuuvarmoihin muffineihin, kun käynnistettiin rahankeruu esikoisen leirikouluun taas kahvilanpyörityksenkin merkeissä.

Korvapuustiasia nousi nyt vielä vähän pinnalle, kun viime päivät on saanut silmät ymmyrkäisinä lueskella itäisen naapurimme näkemyksiä lastensuojelustamme. Mitähän siellä tuumattaisiin, jos avoimesti kertoisimme että monet äidit rakkaudella vääntävät korvapuusteja lapsilleen, anoppiensa lapsille ja jopa naapuruston lapsille?!? Jos ei alusta asti itse, niin ainakin kaupan pakastealtaan avustuksella…

Rullaati rullaa, syödäänpä pullaa…