Kevätnarsissit ja helmililjat ovat kukkineet ja kuivat kukat on nypitty pois jo aikaa sitten. Silti ne yhä ilahduttavat mua parvekkeella vehreinä pöheikköinä. Ovat kyllä menossa mullan alle takapihalle, jotta taas ensi keväänä voin ihailla kukkia, aivan kuten nyt katselen kyökin akkunasta viime keväänä pihalle istuttamieni sipuleiden vihdoin viimein pukkaamia kukkia. Mutta ihan vielä en raaski näistä "ruohoistani" luopua...
Eikä mun tarvitsekaan raaskia, ei naapurit tiedä kuka niitä sipuleita sinne multiin käy viskomassa. Eivätkä osaa odottaa niin taas tapahtuvan. Tai niin mä ainakin luulen.
Eikä mun tarvitsekaan raaskia, ei naapurit tiedä kuka niitä sipuleita sinne multiin käy viskomassa. Eivätkä osaa odottaa niin taas tapahtuvan. Tai niin mä ainakin luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)