Uudisraivaajana

Lapset viettivät viikon isovanhempien kanssa liikkuen urheiluopistolla. Minä käytin ajan hyväkseni ja harrastin myös liikuntaa. Fillaroin, jumppasin ja uin, mutta ennen kaikkea uudisraivasin Villa Mörskän pihamaata uuteen uskoon. Ensin käveltäväksi ja sitten jo villiintyneitä kukkapenkkejäkin tuhoten. Huvilani on ollut käyttämättömänä vuosia, ja siltä siellä todellakin näytti. Niin sisällä kuin ulkona. Tämä kuva on otettu sisältä lasikuistin pöydän alta ja kuvaa hyvin nykytilaa...

Raksa-Risse tuli viikon alussa katsastamaan Mörskän, näytti vihreää valoa korjaamiselle ja punaista purkamiselle sekä lupautui kaffittelun lomassa tulemaan syksyllä tekemäänkin homman veljensä kanssa. Olin pakahtua tyytyväisyydestä.

Syksyä odotellessa aloitin raivaukset. Mökin piti olla tyhjä, mutta erinäisen kassillisen olen sieltä vielä kantanut roskaa ulos. Ihan oikeasti hei, ei mulla ole käyttöä auringon haalistamille ja kärpästen kakkaamille verhoille sen enempää kuin kalavaa'alle, kiitos vaan...

Villan piha oli päässyt villiintymään varsinaiseksi viidakoksi. Heinä, nokkoset ja puuntaimet pitkin pihoja ja mökin seinustoja rehottivat metrin ja jopa puolentoista korkeina. Lainasin viikatteen ja aloin hulluna huhkia kesän kuumimpana päivänä. Muutaman neliön syysleimujakin pistelin matalaksi, vaikka sydäntä kylmäsi moinen hirmutyö. Teki mieli panna silmät kiinni, mutta viikatteen koko ajan rakkoja käsiin urakalla hieroessa en sitä sentään uskaltanut tehdä.

Pari tuntia ja litroittain hikeä kului kunnes sain käsityksen pihan pinnanmuodoista.  Melko tasaista, lievästi alas rantaan viettävää ja keskellä lupaavan oloista kalliota kuorittavaksi. Sen päältä rullailin maapohjaa siirtonurmen tavoin niin pitkälle kuin ranteista löytyi ruista. Parin päivän päästä jatkoin työtä rautalapion kanssa ja alue laajeni kummasti tuosta alla näkyvästä pläntistä.

 Aurinkoiseksi päiväksi jätin niitetyn heinän kuivumaan ja kevenemään. Sitten kävin heinäharavalla tilukset läpi ja kasasin melkoisen tunkion tontin laidalle. Naapurien leppoisa kesäpäivä tyssäsi alkuunsa, kun hekin ryhtyivät siistimään omaa takapihaansa uuden naapurin poikimassa vieraskoreudessa. Trimmasivat vielä Villalleni johtavan kapean ja heinäisen polun kunnon baanaksi. Heitä tästä kiitellessäni yhdessä nauroimme sen toistaiseksi olevankin upein osuus huvilaani.

Päivän päätteeksi revin suuresti inhoamani herttavuorenkilvet pois Villan vinojen rappujen edessä nököttävästä vanhasta kukkapenkistä. Kuinka hyvältä nuo ällöt lehdet ja kuivuneet kukat näyttivätkään vastatunkioituna! Puutarhurin silmä lepäsi. Kaunis oli myös mustaa multaa hohtava ja tuoksuva tyhjä penkki, johon mielikuvitus alkoi heti asetella uutta sisältöä. Samalla paikallinen västäräkki tai mikä lie kottarainen käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi poimimassa madot parempiin suihin.
 
Työn lomassa vedin pariin otteeseen ihanat ja sattuneesta syystä aiemmin kovin vähälle käytölle jääneet biksut multaisen ja hikisen kropan päälle ja astelin uimaan viereiselle rannalle. Ekat meriuinnit tänä kesänä ja ekat meriuinnit omalla merenrantahuvilalla ikinä!!! Se tunne kun nousee merestä, poimii pyyhkeensä rantatuolilta ja hiekkaan + tungokseen istahtamisen sijaan käveleekin hiuksia kuivaillen omalle pihalle omaan rantatuoliin päivää paistattelemaan, oujeah!!! Sen tunteen tietää vain merenrantahuvilan omistajat ;)

Rakas Fifi varusti mut tovi sitten uudisraivaajan survival kitillä, josta löytyy mm. vesikanisteria, syttyjä, stidejä, kirvestä ja mittaa, mutta myös Uudisraivaajan olutpullo. Nauroin nikkaroivani mökkiin reliikkihyllyn pullolle, mutta jos näitä näin helteisiä raivauspäiviä riittää vielä, niin pullo taitaakin päätyä jääkaapin kautta uudisraivaajan uumeniin ja aikanaan näin paljon kevyempänä kuskattavaksi Villa Mörskän reliikkihyllylle nököttämään. We'll see...