Mä piirtelin lapsena sakuroilla, ja luulin öljykriisin keskellä pakkasia villasukissa pidellessä oppineeni öljymainostarrasta puhelimen englanniksi, kun oletin kuvan vieressä töröttävän tekstin hot line tarkoittavan puhelinta.
Mun lapsellakin on sakurat, muttei ne tuolla taiteilijalla juuri käytössä kulu. Kieliäkin oppii ihan melkein vaan kuuntelemalla. Uusin värikynäpaletti löytyikin yhtenä kotoa poissa vietettynä viikonloppuna luurista. Taideteoksen saattoi lähettää bitteinä mamin iltaa piristämään.
Maailma muuttuu, mutta rakkaus on sittenkin ikuista!
Tämä olikin tuoksupostaus, jostain nimittäin ui sakuroiden tuoksu nenään...
VastaaPoistaHihii, hauskaa! Vaikkei se tuoksu ehkä paras mahdollinen olekaan... Mulla tulee ekana niistä mieleen se tahmean tunkkainen tunne, joka käsiin jäi jos paperi oli liidun päältä irronnut.
PoistaSakurat, en enää muistanut niitä ollenkaan. Messuilta ostin taikaliidut, mutta eihän ne nyt ole mitään. Ihana kuva aseista riisuvalla tekstillä sulattaa kaikkien sydämen. Nyt on muuten huonekalut siirrelty. Uudet nojatuolit piti saada hyviin paikoihin ja sohva sai muuttaa toiselle seinälle. Hijuu! Se oli yhtä kivaa kuin ennenkin.
VastaaPoistaYes, yes, yes! Onnea uusille tuoleille ja mööbleeraukselle :)
Poista