Itseasiassa koirat tulivat taloon! Mäkun olen viimeiset vauvatkin saanut tuplana, niin miksen sitten hauvatkin?!? Varsinkin jos sellaisia meille tarjotaan tuplana. Varsinkin jos kolme lasta ovat kaikki aika ajoin mankuneet koiraa meidän perheeseen. Otetaan sitten useampi samalla rytinällä!
Helppoa se on tehdä silloin kun koirille on sovittu palautusaikakin, ainakin kuukauden tai vuodenajan tarkkuudella. Kun emäntänsä on lentänyt kauas lämpöön ja valoon snorklailemaan voimme me harjoitella koiraperheen elämää. Räntäsateisessa marraskuussa, pimeässä joulukuussa, kylmässä tammikuussa ja ehkä vielä kylmemmässä helmikuussa ennen loskaista maaliskuuta. Siinä ehtii ottaa kunnon tuntumaa asiaan ja selvittää onko meistä koiraperheeksi.
Koirat ovat nyt asuneet luonamme vajaat pari viikkoa, ensin treenautumassa puolin ja toisin, ja nyt jo ihan pysyvämmin. Kaksosia ei ole enää ollenkaan vaikea saada aamulla hereille hommien kutsuessa heitä; toisen pisuttaessa koirat toinen laittaa pöperöt kuntoon ja huuhtoo suun murkinan päälle. Lapset ovat myös hoitaneet suurimman osan ulkoilutuksista kaikkina päivinä ja täysin nurisematta!!! Kauanko tämä ilmiö yleensä kestää???
Minäkin ulkoilen nykyään hyvin säännönmukaisesti, jopa ihan kellon mukaan tyttöjen kanssa iltayöpisuillen. Suloisten, ihanien karvapalleroiden kanssa. Sellaisten joita aiemmassa elämässä kieltäydyimme kotiimme ottamasta, sellaistenkin joita lapset kesällä mankuivat isin tyhjäksi jättämään tilaan kodissamme ja jopa sellaisten joita en aio enää ehkä emännälleen palauttaakaan...
Helppoa se on tehdä silloin kun koirille on sovittu palautusaikakin, ainakin kuukauden tai vuodenajan tarkkuudella. Kun emäntänsä on lentänyt kauas lämpöön ja valoon snorklailemaan voimme me harjoitella koiraperheen elämää. Räntäsateisessa marraskuussa, pimeässä joulukuussa, kylmässä tammikuussa ja ehkä vielä kylmemmässä helmikuussa ennen loskaista maaliskuuta. Siinä ehtii ottaa kunnon tuntumaa asiaan ja selvittää onko meistä koiraperheeksi.
Koirat ovat nyt asuneet luonamme vajaat pari viikkoa, ensin treenautumassa puolin ja toisin, ja nyt jo ihan pysyvämmin. Kaksosia ei ole enää ollenkaan vaikea saada aamulla hereille hommien kutsuessa heitä; toisen pisuttaessa koirat toinen laittaa pöperöt kuntoon ja huuhtoo suun murkinan päälle. Lapset ovat myös hoitaneet suurimman osan ulkoilutuksista kaikkina päivinä ja täysin nurisematta!!! Kauanko tämä ilmiö yleensä kestää???
Minäkin ulkoilen nykyään hyvin säännönmukaisesti, jopa ihan kellon mukaan tyttöjen kanssa iltayöpisuillen. Suloisten, ihanien karvapalleroiden kanssa. Sellaisten joita aiemmassa elämässä kieltäydyimme kotiimme ottamasta, sellaistenkin joita lapset kesällä mankuivat isin tyhjäksi jättämään tilaan kodissamme ja jopa sellaisten joita en aio enää ehkä emännälleen palauttaakaan...
Näin me neidin kanssa aamupalapöydässä
tänään kaavailimme <3
Eiköhän neljä kuukautta näytä, vakiintuvatko reippaat aamuheräämiset =D, Ihan kiva tapa harjoitella mahdollista koiraperheyttä.
VastaaPoistaNäin uumoilen kanssa ja tää on kyllä tosi loistavan turvallinen tapa testata sitoutumista :)
PoistaJuu eiköhän tuossa ajassa jo selviä, onko sitä koiraperheeksi vai ei.
VastaaPoistaTykkään koirista ja lapsuuskodissa niitä on ollutkin, mutta enää en omaa ottaisi. Meillä vieraileva ja hoidossa käyvä mäyräkoira täyttää sopivasti mun koirankaipuuni :)
Suloisiahan nuo karvakasat kuvassa on!
Allekirjoitan täysin hoitokoiran kätevyyden! Ihan uudella tavalla tässä pitää nyt koirien kanssa moni asia fundeerata. Mutta suloisia nuo karvapallot kyllä osaavat olla :)
PoistaOvat suloisia. Itse muistan noin 9-vuotta sitten, kun nuorimmainen halusi koiraa, netistä etsimme ja soitimme ja kävimme katsomassa eri rotuja eri kennelissä ja kotona, kunnes meidän vei kokonaan Hämeenlinnalainen kennel, oli jäljellä kaksi Yorksherier pentua, Elisa ja Martta. Tämä tapaus on ollut niin psykologinen apu moneen asiaan meidän perheessä, oikeastaan Martta on aina ensimmäinen mitä joka ikinen perheen jäsen huutaa kun tullaan kotiin, mutta onhan niissä aina töitä, eikä voi jättää pitkäksi aikaan yksin. <3
VastaaPoista<3
PoistaTotta, ajankäytön ja ohjelmansa saa suunnitella ihan uudelta pohjalta. Pitää myös omassa päässä ratkaista sekin onko mielestäni ihanaa että joku haluaa tulla mukaani jopa vessaan, vai pidänkö mieluummin edes sen hetken omana laatuaikanani ;)
Ovatpa suloisia! Hienoa, että jälkikasvu on innokkaana ulkoiluttamassa. Ensimmäiset koiraulkoilutukset minäkin tein niillä kulmilla.
VastaaPoistaTutut nuuskuttelukulmat ;). Ihanaa seurata muksujen koiranhoito- ja hellimisintoa <3
PoistaSuloisia koiruleita!! Meillekkin tuli koira vauva perheeseen n. puolivuotta sitten!!
VastaaPoistaOi, teillä eletään hauvavauva-aikaa :) Meille muutti äiti ja tytär, joista äiti on jo mummikin. Ei tosin uskois vanhoiksi rouviksi näitä rasavillejä ;)
Poista