Munat ruukussa

... tai noh, munankuoret :D... Oonkohan täällä muistanut hehkuttaa kanamunan, ja tällä kertaa nimenomaan munankuoren hienouksia? Meillä kuoret ovat kautta aikojen päätyneet mökeillä kompostiin kalkitsemaan maata ja istutuksia, eikä kuoria ei ole enää toviin viskattu kotonakaan biojätteeseen, vaan kerätty omaan ruukkuun.

Ruukussa aikansa kuivahtaneet kuoret muussaa kevyesti nyrkillä survaisten hienommaksi ja matalammaksi säläksi, jonka ruukun täytyttyä kippaan parvekkeella parkissa olevaan kuorikassiin.

Kassin fillaroin maan keväällä sulettua Villa Mörskälle ja viereiselle marjafarmille. Siellä sitten viljelykset kevätlannoitettuani tallon kassia saapasjalalla nautinnollisesti rapinaa jalkain alta kuunnellen, ja viskelen lannoitteen päälle vielä munankuorisilpun antamaan todella ravinteikasta ja pitkävaikutteista kalkitusta kasveilleni.

Kun kotona vielä asusteli salilla lihaksia kasvatteleva nuorukainen, oli munankulutus aivan eri sfääreissä kuin tätä nykyä. Silloin raahasin monta kennollista luomumunia tuottajalta kotiin kuukausittain, ja kuoria kertyi huimat määrät. Nykyään pärjäämme ihan kaupan normiannilla, joten kuoria ja kalkkia kertyy pienemmin ja hitaammin, mutta ajan mittaan kuitenkin riittävästi.

Uskon kuorisilpun myös pidättelevän, tai ainakin hidastavan penteleen etanoita, jotka vaanivat lehtivihreitäni siellä sun täällä. Naapurifarmarit eivät vielä ole kommentoineet munitettuja tiluksiani, mutta mielelläni jaan tarvittaessa tämän loistavan kalkitusvinkin teidän lisäksi heillekin. Ainakin jos sattuvat asiasta kysäisemään. Ihan noin vaan nyt mennä kaikille munajuttuja hehkuttelemaan...

Jollet jo keräile kuoria viljelyksillesi, niin vielä ehtii aloittaa kasvukautta odotellessa :)