Hellitty ja lellitty

Mikä viikonloppu takana! Olo on niiiiiin kertakaikkisen hellitty ja lellitty <3. Perjantaina oli tarkoitus porhaltaa heti töiden päälle Mörskälle ja palstalle puuhastelemaan, auton takakontti oli jo puolillaan erilaista tarviketta kumpaankin osoitteeseen, mutta kolea sade muutti suunnitelman niin että päädyimmekin ostoskeskukseen joogaamaan!!

Tovi oli vierähtänyt edellisestä joogatunnista, joten tuli oikein tarpeeseen tämä venyttävä ja avaava tunti. Tiedostanut olin toki tuntien välissä jäykkyyden lisääntyneen enemmän kuin jyrkän eksponentialisesti, mutta tulipahan taas asia todettua. Jalat eivät niin vain lennähdelleetkään takaa käsien väliin eteen, vaan melkoista mönkimistä sai ajoittain harrastaa. Saa nähdä tuoko tuleva viikko tilanteeseen mitään muutosta? Nyt joogan päälle pääsi kotona kuumaan saunaan lihaksia lisäverryttämään, viikon varrella toivon mukaan lämpimälle rannalle, aurinkoon nyt joka tapauksessa.

Suvun tavan mukaisesti otimme varaslähdön äitienpäiväjuhlintaan jo edellisenä päivänä kokoontumalla jälleen veljen perheen mökille mummia juhlimaan. Veli oli virittänyt mökin päätyyn varsinaisen linjaston, jossa parilla muurikalla paisteli nälkäiselle suvulle lähitilan luomunaudasta pihvejä grillaamiensa hampurilaissämpylöiden väliin. Että maistuikin isoveikan kokkaamat hamppikset taivaalliselle, ja kun vielä ulkona sai ne nauttia, niin onpahan taas elämän ihan parhaat hamppikset syötynä!

Vaimonsa on suvun leivontamestari, jonka tuotoksista pääsimme myös nauttimaan. Väliin mahtui onneksi ruokaa laskeva ihastelukävelykierros niin heidän kuin naapurin mökkiraksoilla. Kahvipöydässä piti raikkaan suklaa-vadelma-rahkatäytekakun ja suussasulavan vanilja-mustaherukkajuustokakun välissä oikein laskea oliko sen seitsemää sorttia tarjolla. Kuuteen jäi, ja niitäkään joka lajia ei napa vetänyt, vaikka silmät kyllä söi.

Kahvittelun päälle oli nautinnollista yksin löylytellä lapsuuden ja omienkin lasten lapsuuden mökkisaunassa ja käydä heittämässä talviturkki siihen rakkaimpaan mökkirantaan. Kaiken syömisen päälle olisi voinut mainiosti järvessä vain kelluskella, mutta kyllä homma jäi pariin pikaiseen pyrähdykseen ja pieneen sukellukseen. Tuntuivat taivaallisen hyviltä!

Virallisena Äitienpäivänä kaksosten aamulaulannan ja lahjonnan päälle saimme toiset isovanhemmat ja ylen kovin rakkaan esikoisen + isoveikan brunssiseuraksemme. Hieman haikeasti oli pari meistä aamulla todennut tämän olevan ensimmäinen Äitienpäivä, jolloin aamuisen kuoron vahvuus oli enää vain kaksi. Elämä on :)

Perinteisestä terassibrunssista joustimme kolean aamupäivän vuoksi herkuttelemalla sisätiloissa. Kuopus oli toivonut Benedictin munia, joten niitä sitten nautimme salaatin ja hedelmien kanssa huuhtoen herkut alas mimosalla ja extratummalla kahvilla. Kuopus vohvelikokkinamme vastasi jälkkäriosuudesta paistaen rapeita herkkuja, jotka kuorrutimme marjoilla ja vaniljakastikkeella. Esikoinen itketti äitiään onnesta antamalla lahjaksi dinnerin luonaan sopivana ajankohtana. Tunnustin jo ikävöineenikin herkkukokkailujaan <3

Illemmalla Partasuu yllätti mut täysin kimpulla näyttäviä ruusuja. Niin näyttäviä, ettei huushollista meinannut löytyä niille riittävän tukevaa maljakkoa!! Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen mieheltä kukkia saanut. Tai noh joo, onhan Partasuu maksellut ja kantanut kotiin ja mökille kaupassa koriin nostelemiani ulkokukkia, muttamutta... kimppu pitkiä, tulipunaisia ruusuja mieheltä... you know ;)

Kuopus vuorostaan itketytti äiteetään liikutuksesta ja nostalgiastakin Tuomiokirkossa "Äidin sydän"-laululla. Kirkostakin lähtiessä äitejä muistettiin ruusulla, jonka kuorosta tuttu herrahenkilö tälle mamille ojensi. Hellyttävä huomiointi, mutta jäi nyt kyllä kirkkaasti edellisten ruusujen varjoon ;)

Kirjaimellisesti isolta kirkolta palattuamme kaapu oli pikaisesti riisuttuna mytyssä muualla ja laulaja taas vohveliraudan ääressä paistelemassa illallisaineksia. Partasuu grillasi partsilla kanaa ja yrttijuustoa. Vohvelin päälle kasasimme herkkuja grillistä ja brunssilta jääneet salaatit ja hedelmävadin jämät kuorruttaen kaiken vielä juustoraasteella. Illallisen tarkenimme syödä ilta-auringosta nauttien parvekkeella. Varsinainen jääkaapin tyhjennys siis, mutta sitäkin herkullisempi ja helpompi. Vatsa piukeana kelpasi solahtaa kuumaan vaahtokylpyyn sulattelemaan ähkyä.

Tätä äitiä tuli nyt kyllä hellittyä urakalla useiden ukkeleiden kulinaarisilla anneilla ja lellittyä neidin kasaamalla lahjakassilla jonka sisällöstä löytyi kaikki lempparilahjat, lauluilla, ruusuilla ja ihanalla seuralla. Tämän vuoden paras Äitienpäivä siis takana, muistoissa viime vuoden paras Äitienpäivä ja odotuksissa jo ensi vuoden paras Äitienpäivä kaikkein rakkaimpien seurassa. Elämyksiä, joista voi ja tuleekin ammentaa onnen murusia harmaanpaankin arkeen.

Myös niihin mustiin hetkiin joina kullannuppujen isä tunkee tummia pilviään mun taivaalle mm. Äitienpäiväjuhlintaan liittyen. Vaikka vuosien varrella olenkin jo tajunnut että myräkkää satelee mullekin yhä edelleen hänen kulloisestakin huonosta olostaan, niin enää ei vaan jaksaisi. Satuttaahan se aina, ja saisi samperi kiukutella kiukkunsa hälle josta ne poikivat. Niin mielelläni olisin jo täysin ulkona hänen ja varsinkin heidän kuvioistaan, mutta valitettavasti se ei vielä muutamaan vuoteen ole mahdollista.

Ja kyllä, kaikista nautituista herkuista ainut kuva on tuosta haukatusta hampurilaisesta. Muista en tainnut malttaa ottaa, vaan keskityin vain nauttimaan annista ja hetkestä. Hyvä niin.