Käväisin ihastelemassa Hietalahden hyväntekijöiden, Sinebrychoffin suvun asumusta ja taideaarteita torin laidalla museoksi muutetussa kotitalossaan. Alakerta kauniissa kivitalossa oli aiemmin talon vieressä toimineen panimon konttoritiloina ja palvelusväen asumuksena. Yläkerrassa eleli herrasväki. Sinne johtava portaikko taisi tehdä minuun suurimman vaikutuksen, kirkkaasti voittaen jopa yläkerran seinällä roikkuvan Suomenmaan ainokaisen Rembrandtinkin, Lukevan munkin.
Tiikeri ei pääse raidoistaan eikä tilkkuiluja tavoistaan! Silmä bongasi kaakelisen tilkkumaton, ja tietenkin nyt himoitsen sellaista itsellenikin!!
Tuo sopisi minunkin lattialle! Ja sängylle tai sohvalle.
VastaaPoistaEikun lattiaremontteja taasen suunnittelemaan 👌. Museossa oli nostettu iso itämainen matto pöydälle liinaksi, sohvalla sellaisen vielä ymmärrän mutta liinana oli kyllä turhan jäykkä.
PoistaEnnen sitä arvostettiin rappukäytäviäkin, kaunis on ruutumatto ja seinästä puhumattakaan!
VastaaPoistaKyllä, aina yhtä ihanaa kävellä rapuissa joissa riittää koristusta ja valoa 💕
PoistaTuohan olisi kiva:) Aiotko tehdä?;)
VastaaPoistaOlisihan se! Nykyiseen asuntoon en, mutta seuraava koti aikanaan saattaisi tyylillisesti ollakin hyvä paikka laattatilkuille...
Poista