Maskinpehmeä

Maskinpehmeä, uudenlainen pehmeys kasvoja vasten. Sana jota ei oikeastaan haluaisi käyttää tai tiedostaa, mutta joka on osa jokapäiväisyyttä ollut jo tovin, ja on sitä vielä oman aikansa.

Koronan kurittaessa meitä olen panostanut maskeihin, jotta niiden käyttö tuntuisi mukavalta. Kuitukankaisina niitä löytyy meidän huushollista kolmea eri väriä kunkin käyttäjän mieltymysten ja päivän asustuksen mukaisesti. Teineistä toinen suosii mustaa ja toinen pinkkiä, perusvaaleansinistä löytyy tietenkin myös.

Viikonloppuna tilkkukurssittelimme Mennään suoraan! -teemalla. Oli mahdollisuus työstää mieleisiään ompeluksia mm. lentävät hanhet -blokilla ja pikakolmioilla. Hanhikiintiöni taisi edelleen olla täynnä laukkuompeluksen jäljiltä, joten tartuin helppoihin pikakolmioihin, jotka myös sopivat Pyhäinpäivänaamun aavistuksen apaattiseen mielialaan ja energialatinkiin. Lisäksi tykkään niistä syntyvistä hyrräkuvioista, joten suosiolla skippasin korkeammat tavoitteet ompeluideni osalta, ja tein sitä mikä hyvältä tuntui. Nauttimassahan kurssilla oltiin!

Maskeja olin kuljetellut laukussa pienessä muovipussissa, mutta nyt päätin ommella niille kauniin säilytyspussin. Ompelin Halloweenkin-viikonloppuun sopivaisesti työn ruskeilla, oranssilla, keltaisella ja mustalla puuvillalla. Pussin toiselle puolelle päätyikin näemmä kurpitsasävyt keltainen ja oranssi, toiselle kukkia ja mehiläisiä... tai ainakin puuvillaa ja ampiaisia. 

Samaisesta pämpäärä-kankaasta ompelin myös vaalean vuorin. Vasta ommellessa taisin hoksata kuinka hienoa kangas onkaan; nurjalla puolella on kaunis kukkakuviointi. Aikas paljon olen kankaita käsitellyt, mutta ensimmäisen kerran törmäsin moiseen ihanuuteen :)

Päällikappaleet reunustin Marimekon mustapohjaisella kaunokaisella, ja tikkasin hyrrät jämäkkään laukkuhuopaan. Metalliketjun olin hakenut vuosi sitten Tallinnan Karnaluksin aarreaitasta. Ketju oli pussukkaa lyhyempi, joten jatkoin sen kumpaakin päätä hieman tuolla MM:n mustalla.

Keväällä hankin muutamia kierrätyskankaista tehtyjä maskeja Kallion Verstas 24/7 -pajalta, koska halusin osaltani tukea työhuoneen toimintaa, ja myös koska maskien kiinnitys pään taakse niskalenkillä ja rusetilla päälaelle tuntui houkuttelevammalta kuin kuminauhojen virittely herkkien korvalehtien taakse. Maskit hankittuani ja ne keiteltyäni + kuivateltuani käynnistyi mediassa maskimylläkkä; lukuisat toistot siitä kuinka kangasmaskit ovat suodattavuudeltaan lähes olemattomat ja juupas-eipäs-vääntö maskien käytöstä tilanteessa jossa kuitukankaisia kertakäyttömaskeja ei maassa ollut riittävästi. Huoh ja blaah...

Kankaisen nappaan niskalenkistä kaulaani roikkumaan yleensä lähikauppaan tai kulmakirjastoon suunnatessani, ja solmin sen paikoilleen ennen sisäänmenoa. Kuitukankaiset taas otan mukaan mm. julkisilla liikkuessa, hierojalle ja kampaajalle mennessä, jolloin lähikontaktien jälkeen voi sen helposti nakata lähimpään roskakoriin. Ja siis nimenomaan sinne roskakoriin; harmittaa erityisen paljon nähdä maassa likainen ja liiskaantunut maski, jonka maatuminen kestää neljännesvuosisadan.

Miten sinä piristät tätä nykyistä maskiaikaamme?