Kirjoitusharjoitus

Alkuvuosi tuntuu menneen lähinnä aiemmin ommeltua maskipussukkaa ahkerasti käyttäen ja kotona verkkareissa uutterasti etäillen. Koneelle ei ole houkuttanut jäädä hetkeksikään pitkien työpäivien jälkeen, ja blogi on elänyt hiljaiseloa. Aivan kuten itsekin koronakurimuksessa. Syksyn myötä maailma alkoi onneksi taas avautua, ja tilkkuterapiaryhmämmekin pääsi jälleen aloittamaan tapaamiset. Yhtä juhlaa <3 Joka sitten osaltaan poiki innon uuteen Päivitykseenkin.

Ensimmäisellä kokoontumiskerralla opettelimme kirjoittamaan. Siis kankaalla kankaalle. Luonnollisesti. Mulla ei ollut kunnianhimoisesti mielessä mietelmää tai aforisimia, jonka olisin tilkkuillut jonkin tulevan pussukan kylkeen, vaan lähdin opetteluun minimin kautta: tarkoitus oli ommella lapsen nimikirjaimet. Siis kaksi kirjainta. Koska tekniikkana ei niin sydäntäni lähellä oleva paper piecing...

Koska homma olikin ihan mukavaa ja sujuvaa, päätin ommella koko etunimen. Mielessäni tietysti kiittelin muinaista päätöstä olla antamatta lapsille pitkiä yhdistelmänimiä. Urakka tuplaantuikin kahdesta kirjaimesta vain neljäksi, joista niistäkin yksi tuplana, ja lopulta mamin rinsessa sai nimikoidun, ison käsityöpussukan lukuisille kutimuksilleen ja virkkauksilleen.

Pussin koko on noin 45*35*10 cm, ja sen suuaukko on avoin jotta pitkätkin puikot mahtuvat törröttämään vääntymättä pussukasta. Sulkijana toimii siis vetskarin sijaan pitkä kangaslenkki ja iso nappi. Nappi on pelastettu teinivuosina itselleni ompelemasta pitkästä villaulsterista, kun takki itsessään menetti 80-lukuisen vahvasti olkatopattuna hohtonsa silmissäni. En viitsi edes ajatella, kuinka kovassa huudossa se nyt olisikaan teinillä...

Punainen kangas on Marimekon ja keltainen neidin pikkutyttöaikaisesta Peppi-mekosta. Lempimekosta jota käyttikin sitten noin ikävuodet 5-10... Vuori on punavalkomollaista vauva-aikaista pussilakanaansa, jonka viimeiset palaset nyt hyödynnettiin tähän työhön.
Sulkijalenkki lähtee mekossa olleesta labelistä, olisiko se nyt vaikka sitten vaatemerkki suomeksi tässä yhteydessä. Tarkkaan hyödynnetty mekko, ja muistona hauskasta päivästä vuosien takaa tuo viittaus ihanaan Astrid Lindgren's Världiin, josta mekko aikanaan ostettiin. Samalta reissulta hankittiin myös Peppi-peruukki, joka taisi olla nafti jo hankittaessa, ja jäikin sitten mekkoa huomattavasti vähemmälle käytölle.
Seuraava tilkkuterapiatapaaminen on jo aivan koht'sillään, teemana "Sano mitä haluat" ajatuksella opetella pidempien tekstien kirjomista osaksi tulevaa tilkkutyötä. Saattaa olla että kirjonnan sijaan annankin tutussa ystäväseurueessa vain suuni puhua mitä haluan, ja käytän ajan kahden vanhan tilkkutyön muokkailuun.

Sohvannurkassa olevaan värikynätyynyyn haluaisin muokata taustan uusiksi, koska nurkan sijainnista suhteessa muuhun kalustukseen johtuen se osuukin silmiini useammin kuin etupuoli, eikä nykyisellään miellytä silmää. Tai siis nykyisellään särkee silmää!! Samoin aluksi torkkupeitoksi ajattelemani, mutta sittemmin akuuttiin tarpeeseen lapsen päiväpeitoksi venytetty Villivattu-peitto on ollut jo pari vuotta kaapissa pinkin kauden päätyttyä lapsen huonetta hallitsevana värityksenä, ja peiton voisi nyt palauttaa siihen alkuperäissuunnitelmaan hempeäksi torkkuvällyksi.

Toisaalta voi hyvin käydä niinkin, että lämpenen lähipäivinä ajatukselle tekstin kirjonnasta, ja nyt hyvältä vaikuttava suunnitelmani menee aivan uusiksi. Nähtäväksi jää...