Pipot päähän

Eläissäni ei oo ennen mulle näin käynyt, että pipo kuluisi puhki! Ennen tätä siis. Niin vaan tuli uudelle pipolle tarvis, kun vanhan käännöstä korjatessani huomasin sormien paistavan neuloksen läpi. Eikä vaan yhdestä kohdasta otsalla, vaan pätkittäin kymmenisen sentin matkalta. Onkohan syynä kaikki tehdyt talviset hikilenkit?? Ajattelen mieluummin näin kuin syytän heikkoa laatua...

Lapasista oli jäänyt lähes kerä vaaleaa harmaata, vieläpä samaa sävyä josta neiti neuloi mulle viime talvena ihanat palmikkoneulelapaset, joten heti lapaset höyrytettyäni loin 92 silmukkaa. Ohjeita selaillessa huomasin että yleensä neuvottiin tekemään 102-112 silmukkaa seiskaveikalla puikoille nro 4, mutta koska juuri tuoreeltaan olin todennut käsialani löysäksi eli lopputuloksen sillä kookkaaksi, niin tyydyin suosiolla pienempään silmukkamäärään jottei heti ois pipa silmillä. Päädyin soveltamaan tätä Novitan ribbipipo-ohjetta:

Ajattelin että hauskaa vaihteeksi neuloa aivot narikassa 2 oikein, 2 nurin. Mutta joo, kierroksella 3 tai viimeistään 4 se sama toistaen ja toistaen ympäri ja ympäri alkoi puuduttaa. Pään lisäksi sormia. Oli helppo irrottautua työstä ja kömpiä ajoissa unille. 

Seuraava aamu alkoi taloyhtiön hallituksen kokouksella, jonne nappasin kutimen mukaan. Työhän edistyi sitten siellä oikein mukavasti samalla yhteisön asioita hoidellen, kun ei tosiaan enää tarvinnut silmä kovana seurata kuviomallia, ja huomata sittenkin neuloneensa jotain väärää riviä tai väärää väriä. Puolensa siis tässäkin. Pipoon neuloin ennen kavennuksia pituutta n. 35 cm, koska halusin tehdä kaksinkertaisen käännöksen, ohjeessa kun oli vain yksinkertainen. 

Onneksi oli vanha pipo jo sen verran nyppyyntynytkin, että siitä malttoi luopua. Näyttää kuvassa vaan paremmalle kuin oikeasti luonnossa.

Luopua siis tupsua lukuun ottamatta. Sen irrotin ja siirsin uuteen, joka vähäisellä silmukkamäärällä on juuri täydellisen napakka ulkoiluun, ja kaksinkertainen käännös, ts. kolme kerrosta neulosta korvien päällä osoittautui oikein toimivaksi viikonlopun Valtteri-lumimyrskyssä koiran kanssa samoillessa. Näkyvyys oli välillä lähes nollissa ja koira kotiin palatessamme täynnä lumipalloja, mutta mulla oli pää ja korvat pysyneet ihanan lämpiminä. Kampaus vaan oli sitten hyvinkin päänmyötäinen.

Koska pipo valmistui jo perjantai-iltana, jolloin olin päässyt neuloessa myös hyvään komisario  Lewis -imuun Areenassa ja lankaa oli lähes kerä jäljellä, toteutin taas yksitoikkoista mutta silti nautinnollista puoltani ja aloitin homman alusta. Kuitenkin 20 silmukkaa isompana, eli ohjeen mukaisesti 112 ja ohjeen vastaisesti 40 cm neuloen ennen päälaen kavennuksia. Halusin löysemmän mummopipon, beanien, ja siihen kääntelin reunan kolmeen kertaan. 

Kimppakuvassa pipat näyttävät pitkulalta ja pullerolta. Lewisia pääsin neuloessa kauteen 3, ja leffa vanhasta Holmesistakin tuli pyryistä viikonloppua soffalla neuloen viettäessä nautittua. Lopputuloksista toki näkee kuvissa että niitä on väkerretty vuosien neulontatauon jälkeen ja suurelta osin kynttilänvalossa, mutta ihanasti käsiala silenee kun pipot vetää päähän. Lämmittävät niin suloisesti tätä viimassa hytisijää <3

Onko sut vienyt neuloosi mennessään?