Aiemmin kerroin kuinka useampi kuukausi, lähes vuosi tuli huideltua heikoilla unilla. Aina olen ollut univammainen, tai noh, tässäkin kohtaa on syytä käyttää nykysuomea ja todeta olleeni pitkään unirajoitteinen, mutta viime kesänä alkoi elämässä jakso, jossa kuukausikaupalla posotin kolmen tunnin yöunilla. Vähemmästäkin alkaa kädet täristä, sydän rummuttaa, muisti kadota, läski jymähtää navan ympärille ja kunto romahtaa.
Syksyllä menin lääkärille näyttämään kipeää raajaa, ja tulin ulos nukahtamislääkkeiden kanssa!! Niillä sitten saatiin mut tainnutettua (tosin alkuun tuntien odottelun jälkeen...) uneen, ja kuukauden varrella nukahtamiskyvyttömyys poistettua ongelmalistalta. Työstettäväksi jäi vielä se että heräilin aamuyöstä aivan liian aikaisin, ja unet pysyivät edelleen ihan liian lyhyinä.
Lääkekuurin päätyttyä tapasin unihoitajan ja mietimme josko liittyisin unikouluryhmään, mutta siinä vaiheessa kun ammattilainen tarjoaa unettomuuteeni ratkaisuksi syvästi inhoamani kalkkunaleikepalan nauttimista ennen nukkumaanmenoa sai hän puolestani pitää niin leikkeensä kuin unikoulunsa. Lähdin itse ratkaisemaan ongelmaani.
Palautin säännöllisen liikunnan aikatauluihini ja kevensin syömisiäni. Samaan aikaan sain käsiini Kaisa Jaakkolan kolme kirjaa hormoneista ja niiden vaikutuksista kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hurahdin oitis, niin maalaisjärkeen käypää tekstiä vakuuttavin perusteluin ja esimerkein vuosien kokemuksella niin itsensä kuin asiakkaidensa kautta.
Ruokavalioni rukkautui uuteen suuntaan, vähäinenkin alkoholinkäyttö minimoitui ja vieroitus pädistä ja luurista tuntia ennen unille menoa alkoi. Ajoittain juuri se on edelleen kovin vaikeaa..! Laajakaistayhteys makuuhuoneen vierestä katkaistaan meillä nykyään mamin kömpiessä maate.
Kirja on aina ollut unikaverini ennen nukahtamista, ja nykyään entistä tietoisemmin on sitä. Melua on minimoitu, lämpötila säädetty lähes koleaksi ja pimennysverhot ovat ripustumassa kohta akkunoihin. Melatoniininappi lentää nassuun joko unille ryhtyessä tai tunti, pari ennen Hesarin saapumista.
Uusin sleep mate on nukkujuomani. En siis kirjaimellisesti nuku kyseisen pullon kanssa, mutta huitaisen lasillisen sen sisältöä kiduksiin parin magnesiumsitraattikapselin kanssa juuri ennen unille kömpimistä. Reseptin tähän hyvän unen iltamaitoon löysin jostakin Kaisan kirjoista.
Liotan juomaa varten lasipurkillisen auringonkukan ja seesamin siemeniä vuorokauden, huuhdon satsin hyvin ja surautan tehosekoittimella tasaiseksi nesteeksi (siemenjämät voisi siivilöidä halutessaan poiskin..) erittäin vahvan kamomillateen kanssa. Seesaminsiementen kalsium parantaa unta ja kamomilla rauhoittaa kehoa. Seesamin ja auringonkukan siementen tryptofaani taasen auttaa hyvän mielen ja rauhallisen unen turvaavan serotoniinin muodostuksessa. Teen vahvuutta voisi taittaa tai juomaa muuten maustaa hunajalla. Vahva tarkoittaa mulle sitä että pienessä teekattilassa lillii 5-6 teepussia. Pullotan helahoidon, jäähdytän ja "nautin" illoittain. Päälle nukun ja herään hymyillen...
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta ettei se nukkumaan ryhtyminen kaiken valvomisen jälkeen ihan näin helppoa ole, mutta listaamani muutokset ovat helpottaneet ongelmaani ja parantaneet oloani. Edelleen kroppa reagoi stressiin ja mielipahaan niin että unet jäävät ensimmäisenä väliin ja sitten alkaa muu palikkatorni huojua. Nyt vain entistä määrätietoisemmin työstän asiaa rauhoittamalla iltaa ja vatsaa, sekä tutun ja hyvän nukkumapaikan vaalimista jopa karsimalla kalenterista mieluisia rientoja jotka edellyttäisivät nukkumista muualla. Ajan saatossa nämä nyt työstössä olevat asiat toivottavasti vaikuttavat niin että päänsä voi kallistaa taas vieraammallekin tyynylle.
Töitä se on vaatinut että uni tulee omalla, juuri sopivalla tyynyllä, ja töitä se vaatii että unet silmissä taas pysyvätkin. Vielä on melkoisesti matkaa minimissään kahdeksan tunnin yöuniin, mutta projekti on käynnistetty tuon hohdokkaan päämäärän saavuttamiseksi. Ajoittain olo on kuin Toy Story -leffan avaruusrangeri Buzz Lightyearilla tämän todetessa kohti ääretöntä ja sen yli...
Syksyllä menin lääkärille näyttämään kipeää raajaa, ja tulin ulos nukahtamislääkkeiden kanssa!! Niillä sitten saatiin mut tainnutettua (tosin alkuun tuntien odottelun jälkeen...) uneen, ja kuukauden varrella nukahtamiskyvyttömyys poistettua ongelmalistalta. Työstettäväksi jäi vielä se että heräilin aamuyöstä aivan liian aikaisin, ja unet pysyivät edelleen ihan liian lyhyinä.
Lääkekuurin päätyttyä tapasin unihoitajan ja mietimme josko liittyisin unikouluryhmään, mutta siinä vaiheessa kun ammattilainen tarjoaa unettomuuteeni ratkaisuksi syvästi inhoamani kalkkunaleikepalan nauttimista ennen nukkumaanmenoa sai hän puolestani pitää niin leikkeensä kuin unikoulunsa. Lähdin itse ratkaisemaan ongelmaani.
Palautin säännöllisen liikunnan aikatauluihini ja kevensin syömisiäni. Samaan aikaan sain käsiini Kaisa Jaakkolan kolme kirjaa hormoneista ja niiden vaikutuksista kehon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hurahdin oitis, niin maalaisjärkeen käypää tekstiä vakuuttavin perusteluin ja esimerkein vuosien kokemuksella niin itsensä kuin asiakkaidensa kautta.
Ruokavalioni rukkautui uuteen suuntaan, vähäinenkin alkoholinkäyttö minimoitui ja vieroitus pädistä ja luurista tuntia ennen unille menoa alkoi. Ajoittain juuri se on edelleen kovin vaikeaa..! Laajakaistayhteys makuuhuoneen vierestä katkaistaan meillä nykyään mamin kömpiessä maate.
Kirja on aina ollut unikaverini ennen nukahtamista, ja nykyään entistä tietoisemmin on sitä. Melua on minimoitu, lämpötila säädetty lähes koleaksi ja pimennysverhot ovat ripustumassa kohta akkunoihin. Melatoniininappi lentää nassuun joko unille ryhtyessä tai tunti, pari ennen Hesarin saapumista.
Uusin sleep mate on nukkujuomani. En siis kirjaimellisesti nuku kyseisen pullon kanssa, mutta huitaisen lasillisen sen sisältöä kiduksiin parin magnesiumsitraattikapselin kanssa juuri ennen unille kömpimistä. Reseptin tähän hyvän unen iltamaitoon löysin jostakin Kaisan kirjoista.
Liotan juomaa varten lasipurkillisen auringonkukan ja seesamin siemeniä vuorokauden, huuhdon satsin hyvin ja surautan tehosekoittimella tasaiseksi nesteeksi (siemenjämät voisi siivilöidä halutessaan poiskin..) erittäin vahvan kamomillateen kanssa. Seesaminsiementen kalsium parantaa unta ja kamomilla rauhoittaa kehoa. Seesamin ja auringonkukan siementen tryptofaani taasen auttaa hyvän mielen ja rauhallisen unen turvaavan serotoniinin muodostuksessa. Teen vahvuutta voisi taittaa tai juomaa muuten maustaa hunajalla. Vahva tarkoittaa mulle sitä että pienessä teekattilassa lillii 5-6 teepussia. Pullotan helahoidon, jäähdytän ja "nautin" illoittain. Päälle nukun ja herään hymyillen...
Rehellisyyden nimissä täytyy todeta ettei se nukkumaan ryhtyminen kaiken valvomisen jälkeen ihan näin helppoa ole, mutta listaamani muutokset ovat helpottaneet ongelmaani ja parantaneet oloani. Edelleen kroppa reagoi stressiin ja mielipahaan niin että unet jäävät ensimmäisenä väliin ja sitten alkaa muu palikkatorni huojua. Nyt vain entistä määrätietoisemmin työstän asiaa rauhoittamalla iltaa ja vatsaa, sekä tutun ja hyvän nukkumapaikan vaalimista jopa karsimalla kalenterista mieluisia rientoja jotka edellyttäisivät nukkumista muualla. Ajan saatossa nämä nyt työstössä olevat asiat toivottavasti vaikuttavat niin että päänsä voi kallistaa taas vieraammallekin tyynylle.
Töitä se on vaatinut että uni tulee omalla, juuri sopivalla tyynyllä, ja töitä se vaatii että unet silmissä taas pysyvätkin. Vielä on melkoisesti matkaa minimissään kahdeksan tunnin yöuniin, mutta projekti on käynnistetty tuon hohdokkaan päämäärän saavuttamiseksi. Ajoittain olo on kuin Toy Story -leffan avaruusrangeri Buzz Lightyearilla tämän todetessa kohti ääretöntä ja sen yli...
Kauni uni kaikille <3
Unijuomasi kuulostaa aikamoisetlta "totilta" vaikka kuvaamasi ongelma on varmasti sellainen että melkeimpä mitä vaan tekee että saisi nukuttua. Toivotaan että kaikki tekemäsi temput auttavat ja saisit kiinni normaalista nukkumisesta.
VastaaPoistaKiitos, samaa toivon minäkin! Kaikki keinot käyttöön :)
PoistaUnivaikeudet ovat nykyään kovin yleisiä. Hienoa, että ryhdyit hoitamaan asiaa. Tietokoneet ja Wlan sammuvat täällä iltaisin klo 10. Sähköpostia tai fb:n messengeriä ei ole kännykässä joten niistäkään ei ole häiritsijöiksi. Yöllä heräileminen harmittaa. Mutta onneksi minun ei tarvitse lähteä enää aamuisin töihin.
VastaaPoistaAah, nauti rauhallisista aamuista! Ne jos mitkä ovat arjen ylellisyyttä <3
PoistaHienoa, että olet etsinyt apua tuohon niin yleiseen ongelmaan, kuka valvoo mistäkin syystä. Ei muuta kuin hyviä ja vielä parempia unia jatkossa.
VastaaPoistaKiitos, niitä odotellessa ;)
PoistaHyvä että pääsit noista lääkärin tropeista, vähemmän puhutaan niiden haitoista pidemmän päälle sekä siitä, kuinka niihin jää kiinni.
VastaaPoistaKaukana ovat täälläkin 8 tunnin kauneusunet. Enemmän se on tällä hetkellä sitä, ettei aika kerta kaikkiaan riitä, pitäisi mennä nukkumaan ajoissa, mutta on niin paljon tekemistä ja kello soi aamulla jo ennen kuutta. Mutta minulla on tuo sama stressin aiheuttama unettomuustaipumus ja täytyypä seuraavan kerran, kun alkaa nukkumattomuuskausi, kokeilla tuota ohjettasi.
Jeps, valvominen on syvältä, aivan kuten stressaaminenkin... "Maito" vaan kehiin jos tarve iskee.
PoistaVoi, niin tutulta kuulostaa, etenkin aamuyöheräämiset. Ihan kuin se olisi ainoa aika, jolloin työasioita voisi laittaa järjestykseen. Juomasi näyttää tosi tehokkaalle, miltä maistuu?
VastaaPoistaJuu on se mystistä miten silloin pitää panna kaikki maailman huolet pohdintaan. Tai miten viikonloppuna voi nukkua yhden yön makeasti ja 2 ei niin makeasti, vaikka leppoisaa rentoutumista on ollut ennen kaikkia unia?!?
PoistaNiin, ja se maku: vähän kuin kalkkivettä jois... mutta jatkan juomista :)
PoistaIhailen tuota sinun tarmoa väsyneenäkin tarttua ongelmaan ja alkaa selättää sitä! En oikein ymmärtänyt tuota kalkkunaleikesiivua, mihin se olisi pitänyt panna, silmillekkö vai suuhun?
VastaaPoistaKiitos, väsymystä on vaikeampi jaksaa kuin sitä kuntoon työstää :) En minäkään ymmärtänyt kalkkunaa eli proteiinin syöntiä juuri ennen unia, koska hiilarihan se on se unettavin ravinto. Mutta suuhun siis...
PoistaKuulkaa, nyt mun pitää oikoa itseäni. Huomasin nimittäin että "maitoon" jättämäni siemensakka maustoi liemen loppua kohden kitkerämmäksi. Niinpä nyt siivilöin ohjeen mukaisesti sakan pois, ja nesteestä tuli kauniin vaahtoavaa ja makukin keveni, uskoakseni pysyy myös tasalaatuisempana näin. Runsaan sakan humpsautin smoothiekannuun, ja siemenmössö antoi hauskan, tuhdin lisän siihenkin herkkuun. Suosittelen siis tätä tapaa :)
VastaaPoista