Tilkkulanit

Tilkkuterapiassa kausi päättyi jo muutama viikko sitten, mutta se ei onneksi tarkoittanut sitä että tilkkuterapialaisten tilkkuilukausi olisi vielä päättynyt. Ehei; me senkun lisäsimme kierroksia ja päätimme ryhtyä ompelemaan yötä myöten! Lanit pystyyn siis!!

Tätä varten buukkasin taloyhtiömme kerhohuoneen Helsingin kattojen tasalta. Aurinkoisena lauantaiaamuna kokoonnuimme brunssille maailmaa parantelemaan ja ompeluorientoituimaan.

Croissantit eivät kauaa pöydällä vanhenneet kun oli jo aika nostaa koneet tilalle. Vatsat täynnä eivät koneet olleet ehtineet pitkään surista kun ensimmäinen peitto jo oli valmiina! Vaikka tehokkaita olemmekin, niin myönnettäköön tuon peiton ompeloituneen ja tikkautuneen aiemmin, ja nyt laneissa saaneen reunuksen ympärilleen. Mutta siis peitto valmistui anyhow!!

Turinan ja surinan lomassa ompeloitui viikonlopun varrella muitakin peittoja ja useampiakin laukkuja niin valmiiksi kuin valmiimmiksi. Sopivissa lomissa  kokkailimme ja nautimme pizza- ja salaattibuffia, päivä- ja iltakaffitteluja herkkuineen, ilta- ja aamupaloja ja joka väliin hörimme skumppaakin. Oli kyllä vhh:t ja sokerilakot niin katkolla kuin olla ja voi...

Seuraavat neljä kuvaa nappasin terapiaryhmämme Fb-sivulta, jonne Marle oli kauniita otoksiaan julkaissut ryhmäläisten iloksi. Kuvissa on ainakin minun silmissä ihania tunnelmia, kevään iloa ja tekemisen meininkiäkin.

   
















 
Sisäpöydän olivat vallanneet koneet, joten terassipöytä oli vuoroin toisena leikkuupöytänä, vuoroin lounaspaikkanamme. Aurinko suosi puuhaa, joskin tuuli oli sen verran navakka että uutuusruokalaji lentosalaatti tuli samalla myös lanseerattua. Salaatti oli maittava, mutten silti kirjaa tänne sen ohjetta saati suosittele sitä ;)

Illan mittaan maltoimme kömpiä lauteille löylyjen ja kuorintojen hellittäväksi, ja sitten taas naamat punoittaen jatkoimme ompelua yötä myöten. Suuri osa seitsemän hengen porukastamme käväisi kotosalla yöpymässä, mutta tosilanittajan varusteista löytyi makuupussi, jossa pötkähtää yöksi vuodesohvalle ennen aamun jatkoja.

Hämmentävää oli se miten oma operaationi "tilkkulooda tyhjäksi" eteni: kaksi päivää sinnikkäästi ommeltuani kasassa oli blokit vauvanpeittoon ja torkkupeiton puolikkaaseen, mutta looda edelleen lähes yhtä täysi kuin sen laneihin kantaessani. Totaalisen outoa!!

Näissäkin laneissa tosiaan pöydät olivat täynnään koneita ja niiden innokkaita räpeltäjiä, mutta kolajuomaa ei kulunut pisaraakaan. Nesteytyksestä toki huolehdittiin kuitenkin. Siinäkin oli sitten samoja piirteitä kuin tilkkujen hupenemisessa: kovasti tehtiin töitä, mutta silti jotain jäi jäljelle. Juomia kyllä paljon vähemmän kuin tilkkuja...

Kyllä mua näin vielä arkenakin hihityttää tää aikuiseen ikään päässeen naislauman lanitusinto! On taas mitä mummona muistella. Eikä muistoissa mitenkään vähäisimpänä lapsosen ilme kun kuuli äiteensä järjestävän lanit kattosaunalla kamuilleen ;)

Hetki arkea tähän väliin, ja sitten voikin aloittaa seuraavien sessioiden suunnittelun. Niin kivaa tää kimppaompelu on, ettei siitä tarpeekseen meinaa saada. Nytkin on ihan selvästi vieroitusoireet päällä, vaikken aivan satavarmaksi uskalla sanoa mistä osasta viikonlopun nautintoja eniten...