Etätyö omakohtaisena kokemuksena on mulle täysin tuore juttu, vasta vuoden alusta olen sellaisen mahdollisuuden itselleni pyytänyt ja viisas pomo sen myöntänyt. Tätänykyä voin käyttää pari työpäivää kuussa kotosalla ammattikirjallisuutta lueskellen.
Rakastan lukemista ja yöpöydällä onkin aina pino kirjoja mua viihdyttämässä ja iltaisiin uneen vaivuttamassa, mutta vuosien varrella olen sinne kantanut vain muutaman duuniin liittyvän opuksen, koska olen aina ollut tarkka työn ja vapaa-ajan rajaamisesta erikseen, enkä todellakaan halua miettiä työasioita enää yöppi päällä ja hampit pestyinä omassa makuuhuoneessa.
Vasta etätöihin ryhdyttyäni aloin kummastella miksen ole moista mahdollisuutta jo aiemmin kysellyt. Ehkä se ei vaan ole ollut kovin yleinen vaihtoehto aiemmissa tehtävissä ja organisaatioissa, ja sillä jäänyt itseltänikin väliin. Tai olen itse kokenut tarpeelliseksi olla fyysisesti paikalla ja tiimieni saavutettavissa. Lisäksi pikkulapsivaiheessa muutamaankin otteeseen kului vuosia niin että itse olin jo palannut töihin, mutta lapset hoituivat kotona, joten ajatus töiden teosta samassa paikassa lastenhoitajan kanssa ei vaan napannut tai olisi tuntunut vähintäänkin oudolta. Kait meistä kummastakin, ja jäi tuolloin toteuttamatta.
Toki töitä on tullut tehtyä kotoa käsin jos lapsi on sairastanut tai olen itse ollut vanhempainvapaalla, mutten niitä laske etätöiksi, koska työvelvoitetta ei noihin rupeamiin ole kuulunut, vaan olen vaan halunnut edesauttaa omaa paluutani normikuvioon.
Nyt takana on kotirintamalla totaalisen rankka syksy ja melkoinen talvikin paria toipilasta toivuttaen, joten oikeasti koen muutaman etäpäivän silloin tällöin auttavan omaakin jaksamistani. Työskentelyhän on etäpäivinä omassa rauhassa jopa tehokkaampaa kuin konttorin hälyssä ja jatkuvissa keskeytyksissä, ja työn imussa päivä venyy helposti normipäivää pidemmäksi, kun työmatkoihinkin kuluvan ajan saa hyödynnettyä työhön. Silti etäpäivät tuntuvat puolittaiselta lomalta. Veikeä ja ah niin ihana yhtälö!
Mikäkö luo lomafiilistä etäpäivään? Se että olen taas kotona lähettämässä lapsukaiset koulutielle ja vastaanottamassa heidät kotiin, aivan kuten olin oman opintovapaan aikana heidän ollessa pieniä koululaisia. Se kun poikateini (kotoa löytyy teinejä kahta eri plaatua...) aamulla varmistelee että olethan äiti kotona kun palaan <3. Tunne voittaa varmasti 6-0 lottovoiton!
Se että aamutoimet hoituvat parissa minuutissa; enempää aikaa kun ei saa kulumaan verkkareihin pukeutumseen ja tukan alaspäin harjaamiseen. Dödö kainaloon ja hammasharja suuhun mahtuvat myös tuohon aikaikkunaan. Se että lounaan syön juuri silloin kun minulla, ei kollegalla, on nälkä. Se että esteetikon silmä lepää välillä kauniissa kodissa vs. ankeahko toimisto.
Rakastan lukemista ja yöpöydällä onkin aina pino kirjoja mua viihdyttämässä ja iltaisiin uneen vaivuttamassa, mutta vuosien varrella olen sinne kantanut vain muutaman duuniin liittyvän opuksen, koska olen aina ollut tarkka työn ja vapaa-ajan rajaamisesta erikseen, enkä todellakaan halua miettiä työasioita enää yöppi päällä ja hampit pestyinä omassa makuuhuoneessa.
Vasta etätöihin ryhdyttyäni aloin kummastella miksen ole moista mahdollisuutta jo aiemmin kysellyt. Ehkä se ei vaan ole ollut kovin yleinen vaihtoehto aiemmissa tehtävissä ja organisaatioissa, ja sillä jäänyt itseltänikin väliin. Tai olen itse kokenut tarpeelliseksi olla fyysisesti paikalla ja tiimieni saavutettavissa. Lisäksi pikkulapsivaiheessa muutamaankin otteeseen kului vuosia niin että itse olin jo palannut töihin, mutta lapset hoituivat kotona, joten ajatus töiden teosta samassa paikassa lastenhoitajan kanssa ei vaan napannut tai olisi tuntunut vähintäänkin oudolta. Kait meistä kummastakin, ja jäi tuolloin toteuttamatta.
Toki töitä on tullut tehtyä kotoa käsin jos lapsi on sairastanut tai olen itse ollut vanhempainvapaalla, mutten niitä laske etätöiksi, koska työvelvoitetta ei noihin rupeamiin ole kuulunut, vaan olen vaan halunnut edesauttaa omaa paluutani normikuvioon.
Nyt takana on kotirintamalla totaalisen rankka syksy ja melkoinen talvikin paria toipilasta toivuttaen, joten oikeasti koen muutaman etäpäivän silloin tällöin auttavan omaakin jaksamistani. Työskentelyhän on etäpäivinä omassa rauhassa jopa tehokkaampaa kuin konttorin hälyssä ja jatkuvissa keskeytyksissä, ja työn imussa päivä venyy helposti normipäivää pidemmäksi, kun työmatkoihinkin kuluvan ajan saa hyödynnettyä työhön. Silti etäpäivät tuntuvat puolittaiselta lomalta. Veikeä ja ah niin ihana yhtälö!
Mikäkö luo lomafiilistä etäpäivään? Se että olen taas kotona lähettämässä lapsukaiset koulutielle ja vastaanottamassa heidät kotiin, aivan kuten olin oman opintovapaan aikana heidän ollessa pieniä koululaisia. Se kun poikateini (kotoa löytyy teinejä kahta eri plaatua...) aamulla varmistelee että olethan äiti kotona kun palaan <3. Tunne voittaa varmasti 6-0 lottovoiton!
Se että aamutoimet hoituvat parissa minuutissa; enempää aikaa kun ei saa kulumaan verkkareihin pukeutumseen ja tukan alaspäin harjaamiseen. Dödö kainaloon ja hammasharja suuhun mahtuvat myös tuohon aikaikkunaan. Se että lounaan syön juuri silloin kun minulla, ei kollegalla, on nälkä. Se että esteetikon silmä lepää välillä kauniissa kodissa vs. ankeahko toimisto.
Se että kaffepaussin voi pitää aurinkoisella, suorastaan lähes helteisellä terassilla ja taukojumppana perata pikkurikiriikkisestä mansikkamaasta talven aikana ruskistuneet lehdet pois. Sekin että tiski- ja pyykkikone ovat hurisseet hurinansa jo päivän aikana, eikä kotityöiltaa tarvitse aloittaa koneiden lataamisella.
Kummasti kantaa yksi etäpäivä aina pitkälle seuraavaankin viikkoon. Suosittelen jokaiselle jolle suinkin mahdollista!
Etätyö on tehokasta ja stressitaso on alhaisempi, eikä mene aikaa työmatkoihin. Me saadaan pitää 2 pvää / vko. Tänään ja huomenna etänä:)
VastaaPoistaTotta, nautinnollista etäilyä!
Poista