Hyödynsin Mexico-peiton ja keltakirjavan tyynyn teosta jääneitä jämäpaloja treenaillessani eräällä Tilkkuterapia-kerralla mallin avulla tehtyä vapaatikkausta. Olikin ensimmäinen kerta tuota lajia, ja niin mukava kokemus että saatanpa taas joskus ottaa uusiksi nyt kun olen senkin puuhan makuun päässyt.
Ope oli tuonut käyttöömme useita mallejaan, joista valitsin kaarevan sipulin harjoitteluuni. Tikkasin kuvion tilkkupintaan kahteen kertaan päällekkäin tai lomittain, jotta sain tikkauslangan sijaan tavallisella ompelulangalla tekemääni, haparoivaan ja ohueen tikkiin haluamaani volyymiä, kahden paksun puuvillan väliin kun olin vielä valinnut palan kohtuullisen tukevaa vanua. Kaksi näin tikattua palaa jäivät sitten toviksi tilkkuloodan uumeniin, mutta myös mieleen muhimaan, eli jalostumaan ajatukseksi myöhemmästä jatkokäytöstä.
Kuljettelen käsinompeluksiani, eli pariakin settiä heksakoneja syksyllä tekemässäni, syyssävyisessä kehyskukkarossa. Tässä vaiheessa loskaista kevättä ja käsitöidenkin hitaasti edettyä isommiksi aloin kuitenkin kaivata pirtsakampaa ja isompaa pussukkaa töille, joten surautin sitruunankeltaiset, violetin raidoittamat tikkausharjoitukseni uudeksi kehyskukkaroksi. Tosin niin suureksi ja pohjaltaan leveäksi, että suosiolla kutsun sitä kukkaron sijaan pussukaksi, kässäpussukakseni.
Klipsin leveys on parikymmnetä senttiä, ja pussukan leveyden määritti tikattujen palojen leveys, noin 35 cm. Pohjaan ompelin poikkisaumat, niin että pohjan levys on päälle 10 cm. Nämä mitat ja mittasuhteet poikivat erittäin persoonallisen lopputuloksen, pussukan jonka muotokieli myötäilee tikkauksen sipulia. Jos pussukkani olisi nainen, hänet määriteltäisiin kaiketi päärynävartaloiseksi...
Sisäpuoli on siis tikkauksen taustaa, samaa energisoivaa sitruunanpirteyttä. Hetken testailen pussukkaa käytössä ja mietin annanko pohjakappaleen olla vain vanun pönkittämän pehmyt, vai haluanko työhön ryhdikkyyttä ja leikkaan paksusta pahvista pohjan kokoisen palan, jonka päällystän tuolla pallokankaalla. Kummassakin kun on puolensa; ryhdikäs look houkuttelee, mutta pehmeä nyssäkkä on helpompi heittää kassiin kulkeutumaan mukana.
Käyttö määrittää ajansaatossa tämänkin työn lopullisen habituksen. Niinhän se kävi värikynätyynynkin kanssa; jo viikon käyttö sai mut ompelemaan pohdiskelemani napin ja tukevan nappilenksun paikoilleen pitämään tyynyä tukevassa kuosissaan. Mutta nyt se on lopullisen valmis ja entistäkin ihanampi :)
Ope oli tuonut käyttöömme useita mallejaan, joista valitsin kaarevan sipulin harjoitteluuni. Tikkasin kuvion tilkkupintaan kahteen kertaan päällekkäin tai lomittain, jotta sain tikkauslangan sijaan tavallisella ompelulangalla tekemääni, haparoivaan ja ohueen tikkiin haluamaani volyymiä, kahden paksun puuvillan väliin kun olin vielä valinnut palan kohtuullisen tukevaa vanua. Kaksi näin tikattua palaa jäivät sitten toviksi tilkkuloodan uumeniin, mutta myös mieleen muhimaan, eli jalostumaan ajatukseksi myöhemmästä jatkokäytöstä.
Kuljettelen käsinompeluksiani, eli pariakin settiä heksakoneja syksyllä tekemässäni, syyssävyisessä kehyskukkarossa. Tässä vaiheessa loskaista kevättä ja käsitöidenkin hitaasti edettyä isommiksi aloin kuitenkin kaivata pirtsakampaa ja isompaa pussukkaa töille, joten surautin sitruunankeltaiset, violetin raidoittamat tikkausharjoitukseni uudeksi kehyskukkaroksi. Tosin niin suureksi ja pohjaltaan leveäksi, että suosiolla kutsun sitä kukkaron sijaan pussukaksi, kässäpussukakseni.
Sisäpuoli on siis tikkauksen taustaa, samaa energisoivaa sitruunanpirteyttä. Hetken testailen pussukkaa käytössä ja mietin annanko pohjakappaleen olla vain vanun pönkittämän pehmyt, vai haluanko työhön ryhdikkyyttä ja leikkaan paksusta pahvista pohjan kokoisen palan, jonka päällystän tuolla pallokankaalla. Kummassakin kun on puolensa; ryhdikäs look houkuttelee, mutta pehmeä nyssäkkä on helpompi heittää kassiin kulkeutumaan mukana.
Pirtsakkaa kevätpäivää sinullekin <3
Kiva pirtsakka kehyskukkaro, iloinen!
VastaaPoistaKiitos, sitruunaisen mutttei kuitenkaan happaman pirtsakka ;)
Poista