Tulppaaniaika

Rakastan tulppaaneita. Niitä on viime aikoina ollut kotona lähes tauotta. Tämän kauden erikoisimmat ovat olleet nuo valkoisina ostetut, mutta maljakossa päivien edetessä pinkkeinä auenneet. Useimmiten kukat  tarttuvat mukaan lähikaupoista, kuten eilenkin pienessä tihkussa iltapimeällä jumpasta palatessa, mutta onpahan kimpullinen tullut haettua taas kaukaa etelästäkin; Tallinnan vanhankaupungin muurin viereinen kukkatori on aina ihan must vierailukohde niillä seuduilla reissaillessani.

Tilkkuterapiassakin meillä ovat tulppaanit kukoistaneet. Aikomus oli ommella ne keltaisiksi ja oransseiksi, mutta edellisiltainen kangasvarastoilla käynti muuttikin suunnitelman söpösen pinkeiksi. Pinkki ja vihreä ovat kumpikin itsevärjättyjä kankaita. Pinkki on vahvemman punaisen jämävesivärjäys ja vihreä pala monikirjavasta aurinkovärjäyksestä, jonka myötä kankaassa on myös hauskoja lehtikuviointeja. Taustaksi en ommellut lainehtivaa tulppaanipeltoa, vaikka mieli teki, vaan tukevampaa farkkua tilkkukollegan entisestä paidasta.



Blokit ompelin pussukaksi, koska sellaista en taas hetkeen ollutkaan väsännyt, enkä hätäpäissäni muutakaan keksinyt :). Vuoriin päätyi kivaa lilapilkullista puuvillaa, jota ripottelin myös tuhdin vetoketjun päihin, taakse vauhtiraidaksi ja sivuun tuoksi härpäkkeksi, joka auttaa pussukan aukeamista. Mikä ihme sen oikea nimi onkaan?? Lenkki kuulostaa ihan makkaralta tai liikunnalta, joten toivottavasti jotain mukavampaa... Laukkuhuova vuoren ja päällisen välin tikattuna ryhdistää isohkon pussukan itsestään nätisti seisoskelevaksi. 

En ole vielä keksinyt käyttötarkoitusta tulppaanipussukalle, joten toistaiseksi se nököttää eteisen lipastolla, johon sen viime viikolla Tilkkuterapiasta tullessani purin laukusta. Onhan se silmänilokin tietysti yksi käyttötarkoitus, mutta toivottavasti tälle jotain muutakin ajan saatossa löytyy!