Ränchi-kausi

Menneen kevään ja tämän kesän aikana Villa Mörskän vieressä oleva aarin kokoinen viljelypalsta, Mörskän Ränchi on ollut entistäkin suurempi henkireikä. Yhtään ei haitannut alkukesän kuumuus, joka pani mut pyöräilemään työpäivän päälle edes jokusen kilometrin kastelupuuhiin ja kesän edetessä ruohonleikkuun lisäksi myös sadonkorjuuseen. 

Kolmisen vuotta sitten palstan perustaessamme siitä oli tarkoitus tulla vain helppohoitonen marjapalsta, jolle istutettiin herukkaa, vadelmaa ja tyrniä. No, jokainen viljelykausi on sitten tuonut mukanaan vähän lisäystä; viime vuonna palstalle tiensä löysivät mansikat, pionit, lipstikka, ruohosipuli ja raparperit. Edelleen suht' helppohoitoisia. Tänä keväänä mopo alkoi karkailla käsistä, ja siemenpusseja kertyä kotona lipaston kulmalle kuin varkain. Kuten niin monille muillekin kävi. Nyt kun ei tarvinnut reissata, oli aikaa istuttaa, kitkeä ja kastella. Toihan se virkistävän puuhailun lisäksi myös lohtua ja toivoa tulevasta.

Keväällä laadin eräänlaisen viljelysuunnitelman hahmottaakseni mitä on tullut hankittua ja mitä minnekin sitten mahdutan edellisten lisäksi. Listaa kauniin Unikko-paperin kääntöpuolelle kirjatessani aloin tuntea itseni jo lähes farmariksi. Nyt listaa katsellessa huomaa jo parinkin kohdan eläneen eteenpäin.

Kevään myötä lavoihin päätyi niin listan mukaan kuin sen ohi uusina tulokkaina sipuli, porkkana, retiisi, kesäkurpitsa, pinaatti, kurkku ja tilli. Samettikukat ostin taimina karkottamaan tuholaisia. Kevään erikoisin tulokas oli osterivinokas-sieni, jonka viljelyyn mut perehdytti viime kesänä mökkinaapurini.

Vappuaattona tein olkipelletistä ja vedestä puuroa kottareihin, löin rikki jättimäisiä saksalaismakkaroita muistuttavia sienirihmastopötkylöitä ja lapioin pariin lavakaulukseen vuoroin rihmastoa ja pellettipuuroa. Kuukauden kastelun ja tuskaisan odottelun jälkeen vinokkaita alkoi pukata kuin sieniä sateella. Juhannusreissun yhteydessä, ts. kolmen päivän poissaolon ajaksi piti usuttaa parikin mökkinaapuria hakemaan sieniä grilleihinsä ja juhannuspöytiinsä.

Muutoin sadon osalta asiat ovat vähän niin ja näin: viime kesänä siirretty raparperi vasta keräilee voimia siinä määrin että olen raaskinut sitä harventaa vain muutamiin maisemakahvilan raparperipiirakoihin, lipstikat sen sijaan näyttävät vihdoin toenneen siirroista ja pusikoituvat lupaavasti. Kesäkurpitsa taitaa osoittaa mieltään sinkkudestaan; vasta yksi kurpitsa on tuloillaan. Ensi kesäksi pitänee varata 2 taimea, jotta tyttö- ja poikapuoliset kukat pääsevät rellestämään keskenään hedelmällisemmin.  Tyrneillä tämä toimii jo nyt oikein hyvin; tyttötyrni voi paksusti ja kypsyttelee satoa sangen komeasti. 

12 pientä herukkapuskaa tuli poimittua tyhjksi turhankin nopsaan, enemmänkin olisin ollut valmis herukkahyytelöä keittelmään, mutta pääasia että sitä nyt on jääkaapissa useita purkillisia. Pärjättäneen meidän menekillä kenties syyskuulle saakka... Vadelmat ja mansikat on saanut edelleen poimia lähes suoraan suuhun, mutta voi että ovat maistuvaisia, kumpaisektkin aivan parhaita ikinä! 

Kurkusta näkyy vasta vähän kukkaa ja tilli kasvattaa hyvin hentoa vartta. Retiisit olivat pääosin puisevia, joten kiskoin ne jo kaikki pois muita rehevällä naatillaan varjostamasta. Sipulit muistuttavat pieniä helmiä ja porkkanasiemenpussin sisältö oli yllätys: rivissä on nyt kasvamassa naatin perusteella 2 porkkanaa ja niiden välissä suorassa rivissä ruohosipulia...No, sitä kasvaa tuuheasti muuallakin, mutta kulutuskin on kovaa, joten olkoot.

Parissakin saavissa kasvavaa lehtikaalia olen pistellyt poskeen kilpaa kaalikoin kanssa, ja tainnut päästä jopa voitolle, kiitos samettikukkien. Ylivuotisen lehtikaalin olen tarkoituksella päästänyt kasvamaan pitkäksi ja kukkivaksi; saa aikanaan varistaa siemenet suoraan saaviin. Ellen ehdi muuttaa mieltä ja kerätä talven yli varmempaan talteen. Pinaatit taasen pääsivät aivan vahinogssa kukkimaan, joten niistä ei juuri sen enempää. No, voi niitä silti syödä. Persiljakaan ei nouse siellä mihin sen keväällä kylvin, prkl. 

Salaatti kasvaa rehottaa mökkipihalla omassa laarissaan, joten sitä ei Ränchiltä löydä. Pionit kukkivat tänä kesänä ensimmäisen kerran, ja pääsin sateita ennen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni valtavasta pionikimpusta, kun pistelin kukkavarsia poikki ja kärräsin kukat sateelta suojaan kotiin.

Palstalle tehtiin kimppatilaus lavakauluksista, ja tilausvaiheessa ilmeisesti useammankin silmäparin ohi pääsi mittavirhe sillä seurauksella että saimme toimituksen pieniä, parvekelaatikon kokoisia lavakauluksia. Hieman joutui miettimään mitä niillä oikeasti tekisi. Kun muuta en vielä keksinyt, niin tein niistä ja parhaat päivänsä nähneistä ruukuista ja koreista rajausta palstani ja yleisen polun väliin. 

Kauluksiin tuuppasin kompostissa talvehtineita elämänlankoja ja muratteja sekä krassinsiemeniä. Ennen istutusta sudin kaulukset ja korit tervaöljyllä, sillä olin lukenut tervan hajun, minun sieraimissa tuoksun, pitävän peurat loitolla. Joko pitää tai sitten ne riiviöt eivät pidä krasseista, sillä kukkaloisto on rehevä.

Laatikoiden väliin olen istuttanut lasitetulla parvekkeella alkukesän kuumuudessa nuupahtaneen lavendelin, mutta toistaiseksi näky on toivomani pellon sijaan entistä pahempi nuupahdus. No, nakkaan syksyllä viereensä nyt mökin rapulla kesää viettävän kaverin sille, ja kenties ensi vuonna jaan joululahjoina tuoksupussukoita... Or not.

Nyt olen jakanut sieniä mökkinapureiden lisäksi maistiaisina myös naapuripalstalaisille, ja saanut vaihdossa kaalin taimia, maukkaita uusia perunoita (jotka saivat meillä lisänimen arkkipotut erään iäkkään arkkitehdin niitä kuulemma kehuttua elämänsä maukkaimmiksi) ja lisää rakastamiani pioneja.

Aivan ihgua <3
Mitäs teidän viljelyksiltä kerätään?