Tänä kesänä grilliin on päässyt usein omat osterivinokkaat, jotka palstalta haettuani olen muovipussissa hölskytellen marinoinut oliiviöljyllä ja soijalla, ja sitten kipannut grilliin hetkeksi kypsymään.
Kesäkurpitsojenkin vihdoin pukatessa laarissa satoa olen kokkaillut niitä pannulla sienien kanssa. Sekaan on päätynyt myös iso nippu ruohosipulia pienenä silppuna. Lämpimään seokseen olen välillä murustellut fetaakin, käännellyt ja herkutellut.
Itsekasvatetun ruoan nauttiminen on jotenkin kovin palkitsevaa, tuntuu että aromitkin ovat aivan erityisen herkullisia, onhan satoa hoivannut jo pidemmän tovin ennen nautiskelua.
Parvekkeellakin kasvaa isossa altakastelevassa ruukussa kesäkurpitsa. Hieman jännittää jaksaako se pukata satoakin vai vain lehteä ja kukkaa. No, ovathan nekin jo iloja kun homman on aloittanut siitä siemenen tuuppaamisesta multaan.
Palkitsevaa ja terapeuttistakin joka tapauksessa.
Kyllä itsekasvatettu ruoka on parempaa. Olen siitä ihan varma. Mielessä on lapsuudenkodin herkut. Esimerkiksi niin makoisia herneitä en ole sen jälkeen syönyt. Porkkanatkin olivat omaa luokkaansa. Ja salaatti. Persilja.
VastaaPoistaPaistos näyttää hyvältä. Ei tässä auta kuin käydä nälkäisenä yöpuulle :)
Kyllä, ehdottomasti! Parasta ollakin kaiken huhkimisen päälle ;) Kaiholla muistelen lapsuuden porkkanoita mökin kasvimaalla, oma kasvatus kun ei nyt ollut yhtä maistuvaista...
Poista