Farkkumatto

Tilkkuterapiaryhmässä oli syksyn yhden ompeluviikonlopun teemana farkkujen uusiokäyttö. Pari meistä innostui ompelemaan farkuistaan pieniä mattoja. Vuosien varrella olen ihaillut ja haaveillut muutamaankin otteeseen vähän isommastakin matosta, mutta jättänyt sen hankkimatta kenties ajatuksella että jospa sellaisen tekaisisin ihan itse perheen vanhoista farkuista, jotka pääsääntöisesti hilloan varastoon myöhempää käyttöä varten hetkenä jolloin niiden käyttö housuina päättyy.

Minä en kuitenkaan vielä ommellut uutta mattoa, vaan uudistin vanhan. Sini-valkoraidallisen räsymaton olen kutonut mummon autotallissa kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja vuosien varrella se on palvellut nallekuosilla kantattuna niin lastenhuoneissa kuin parvekkeella.

Tiiviisti käytössä ollut matto on räsymattojen tapaan melkeinpä vaan parantunut käytössä, mutta ohuesta puuvillasta ompelemani kantti on antanut periksi käytössä ja pyykkäyksissä. Niinpä revin puhkikuluneen nallekankaan pois ja ompelin kolmesta eri farkkusinestä pinnan, jonka pilkoin kaitaleiksi ja hurautin (lue ähkuin ja puhkuin) kiinni mattoon.

Vajaat parimetrinen matto sai nyt uuden elon ryhdikkään ja silmää miellyttävän kantin myötä. Koska farkku saumoineen on jo itsessään paksua, ja kantin väliin ompeloitui räsymatto, ompelin reunukset erilevyisiksi, jolloin saumat eivät osuisi päällekkäin. Mattoa kääntämällä siis ilmekin muuttuu. Ainakin hitusen...

Työn valmistuttua pakkasin jäljelle jääneet farkkuneulat takasin koteloon myöhempää seuraavaa käyttöä odottamaan. Sen uuden farkkumaton kun ompelen vielä joskus. 

Jahka olen ensin hillonnut vähän lisää vanhoja farkkujamme kaapin uumeniin.