Olet kaunis ja riität

Loistavaa että joku tuikituntematon ystävällinen maalari muistuttelee asiasta, jonka itse niin kovin aktiivisesti unohtaa. Tän suorempaa viestiä ei kait voi saada "päin näköä" seistessään liikennevaloissa odottelemassa valon vaihtumista?!?

Toinen hyvä sähkökaappiteksti olisi "Sinä riität!". Se voisi olla jokaisessa kadunkulmassa, niin että sokeampikin sen varmasti huomaisi, ja sille ajatuksen säännöllisesti omistaisi. Tulisi nimittäin ainakin mulle tarpeeseen!!

Muutama päivä sitten iski lähes paniikkikohtaus, kun olin lupautunut vuorostani hoitamaan samoiluretkipäivän eväät ystävälle ja itselle. Ajatus Partiokaupan osuttamisesta työmatkareitilleni ja vieläpä kuksakaffien kyytipojan leipomisesta sai verenpaineen nousuun ja palan juuttumaan kurkkuun. Mietin ihmeissäni mistä moinen paniikki ja hätä?!? Jokunen vuosi sitten olisin pakannut itsetehdyt eväät rottinkikoriin posliiniastioiden ja kristallien lisäksi, ja tyytyväisenä raahannut ne metsään. Nyt en tod!!! Mikä ihmeen puhkipoikkiflegu musta oli tullut???

Lukko lähti aukeamaan noista sanoista jokunen vuosi sitten. Tajusin kuluneen tasan kolme vuotta siitä kun kuulin perhe-elämän, parisuhteen ja kodin hajoavan. Näiden kolmen vuoden aikana olen sitten kompuroinut hyperventiloivasta räkämöykystä takaisin jaloilleni, nostanut sinne myös lapset, tehnyt melko yksin kaksi muuttoa, hankkinut kesäpaikan, raivannut sen pusikoituneen pihapiirin puutarhaksi, remontoinut mökin täysin ja evakkokotiakin vähän, käynyt läpi toisenkin parisuhteen ja siitä toipumisen, tehnyt elämäni ensimmäiset pari Aasian-matkaa ja useampia lyhempiä reissuja niin lasten, suvun kuin ystävien kanssa.

Olen eron myötä kotikulmien, autojen, mökkien ja perusturvan ohella menettänyt monia ystäviä ja tuttuja, surrut sitä ja myös saanut elooni monia ihania ihmisiä joista iloita. Olen tullut valituksi taloyhtiön hallitukseen ja perehtynyt sen myötä uusiin aiheisiin, joista asunto-osakeyhtiölaki onkin se helpoin takkuilevien takuukorjausten ja häiriköivän naapurin rinnalla. Hallitustyössä olen joutunut tutustumaan rikosilmoitusten tekoon, lähestymiskieltojen hakuun ja varoitusten antoon sekä vastaillut virallisesti perättömiin, mutta sitäkin ilkeämielisempiin virkarikosspekulointeihin. 

Olen työni tiedossa olevan loppumisen myötä hakenut urakalla uusia tehtäviä, rampannut lukuisissa haastatteluissa ja onnistunutkin säilyttämään palkkapäivän kalenterissani myös tulevaisuudessa. Tämän kaiken ohella olen ommellut tilkkuja, viljellyt tomaatteja, harrastanut urakalla kulttuuria, lukenut kymmeniä tai kait jopa satoja kirjoja, virkannut peittoja, jemmaillut pääsiäismunia ja nauttinut auringonpaisteesta ja muista pienistä ja suurista iloista.

Osan tuosta kuluneesta ajasta olen ollut shokissa, pitkään kärsinyt myös pahoista uniongelmista, ja silti olen tehnyt paljon enemmän kuin moni muu tekee kolmessa vuodessa. Se riittää enemmän kuin hyvin. Mun ei tarvitse leipoa hampaat irvessä jos ei kerran leivotuta!! Mä riitän ihan näin. Mun pitää vaan muistaa se! Ihan jok'ikinen päivä.

Vähintäänkin kerran viikossa voisin muistaa myös tuon kuvan tekstin. Siitäkin huolimatta että silmäpussit ovat jo kuin pandalla, vaaka näyttää eri lukua kuin tahtoisin sen näyttävän, otsan pystyvako syvenee syvenemistään, juurikasvun harmaat erottuvat entistä selvemmin ja mut on viime vuosina päivitetty nuorempaan naiseen ja haettu seuraajikseni  "aina vaan kauniimpia ja seksikkäämpiä". Vähemmästäkin on tullut lommoja keski-ikäisen naisen mieleen, mutta alan oppia ymmärtämään että ne ovat olleet muiden arvostamia valintoja, ei mun. Ihmisten jotka eivät enää kuulu elämääni, joten hittojako mä heidän mielipiteistäkään. Kunhan riitän itselleni. Se on se kaikkein kovin rasti, jolle riittää vielä matkaa juostavaksi. Mutta sinnikkäästi paarustan sitä kohden!

Muista sinäkin: olet kaunis ja riität <3