Orvokkini tummasilmä

Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni.
Katsot aina lempeästi
kun käy luokses tieni...

 

Kovin helposti olisi voinut ennustaa tulevan korvamadon, kun tätä paperpiecing-työtä lähdin kasaamaan! Otin kuitenkin riskin, sain tietenkin tän korvamadon, mutta sainpahan myös ihanan uuden tyynynpäällisen.

 

Orvokki oli yksi Marlen meille tilkkuterapiaan kevätkaudeksi ohjelmoimista töistä, ja ajatuksena oli mahdollisuus liittää tämä kaunokainen osaksi Suomi100-työtä. Mun satastyössäni vaan värit ovat aivan toista maata kuin tässä väritykseltään selvästi isänmaallisemmassa työssä, joten skippasin tämän blokin peitosta ja toteutin sen ihan erillisenä työnä.

 

Tyynyhän siitä sitten muutamalla kehyksellä tietenkin tuli. Tietenkin sillä että erään tilkkukollegan mielestä mulla tilkkutyynyjä on jo enemmän kuin tarpeeksi, ja kohta alan ollakin hänen kanssaan asiasta samaa mieltä. Mutten aivan vielä, ei malta...

 

 

Violetteja on kukassa kahta hieman eri sävyä. Pilvisenä päivänä napsastussa kuvassa se tosin ei juuri näy, livenä onneksi erottuu. Niiden lisäksi itsevärjättyä puuvillaa on vaaleansininen terälehti ja keltaiset silmät. Täplikäs sininen ja vihreä ovat löytäneet tiensä mulle Eurokankaan pakoista, ja valkoinen on todennäköisesti muorin siskon vanhaa kapiolakanaa. Edesmenneen lakanan jo edesmenneen käyttäjän paljastaa kaunis nimikointi AH pitsin yllä. Kuvassa sitä ei juurikaan erota, kauniin pitsin kyllä. 

Työn valmistuessa tajusin että kyseessä voi olla myös rakas muorini neitonimellään. Valitettavasti enää en voi kysyä niin Annalta kuin Almaltakaan kumpi Heikkilän neito nimikirjaimensa tuohon on kirjonut. Onnea on kuitenkin voida pitää kaunistusta taas esillä.

Hyvin istuu mun terassilamppujen värimaailma tyynyihinkin. Tai tyynyt lamppuihin. Lamppuja kun löytyy vielä yksi kirkkaan vihreänäkin ;)

Itse hoidin kukkamaani.
rikkaruohot kitkin.
Vettä kannoin iltasella
rantatietä pitkin...

 

Voi kunpa olisi jo kesä ja pääsisi kanniskelemaan vettä kukilleen! Onneksi sentään aurinko paistaa jo ihanan kirkkaasti. Kyllä se lämpökin sieltä tulee...