Päiväkahville..?

Olen saanut nyt toista viikkoa paistatella auringon lisäksi julkisuuden valokeilassa. Olen nimittäin melkoisen näkyvä mainoskasvo tätä nykyä! En sentään kansikuvatyttö, enkä onneksi takasivun tyttö, mutta useasta lehdestä minut voi bongata isompana tai pienempänä keskisivujen paikkeilta. Mainostan Helsingin kaupunginmuseon perinteistä, juhlaviikolle ajoittuvaa historiallista kahvilaa, Cafe Olsonia. Ohessa aiheesta melko suoraa lainausta museon nettisivuilta:

Tämän kesän nostalginen makumatka ulottuu 1800–1900-lukujen vaihteeseen, kaupunginmuseon perustamisaikaan. Sederholmin talon Naisten huoneet – elämää ja tekoja -näyttelyn kunniaksi kahvila on omistettu Anna Olsonille, Suomen kotitalousopetuksen perustajalle. Hänen uraauurtavista keittokirjoistaan on valikoitu Café Olsonin kotoisia muistoja herättävät kakut, vehnäset ja monen sortin pikkuleivät. Kun niitä nauttii romanttisen musiikin säestyksellä, mieli kiitää isoisoäidin aikaan...

Suomen Naisyhdistys lähetti vuonna 1890 Anna Olsonin (1864–1943), taloudenhoitoon perehtyneen pappilantyttären, Skotlantiin suorittamaan kotitalousopettajan tutkinnon. Kotiin palattuaan Olsoni ryhtyi Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun johtajaksi ja laati 1892 ensimmäisen suomalaisen kotitalouden oppikirjan, jonka jatkoksi hän julkaisi 1901 laajemman ja monipuolisemman keittokirjan. Näiden Suomen ensimmäisten nykyaikaisten keittokirjojen reseptit vakiintuivat osaksi suomalaista ruokakulttuuria. Olsonin kirjoista opittiin ensi kertaa myös monen tutun kahvileivän teko-ohje.

Kahvinjuonnista tuli Suomessa päivittäinen tapa 1800-luvulla, myös rahvaan parissa. Vehnäsen ja sokerin käyttö yleistyivät elintason kohotessa vuosisadan lopulla. Säätyläisten kesteissä runsas kahvileipävalikoima kuului asiaan, ja pulla tuli kansankin juhlapöytiin. Kotileivonnaisia arvostettiin, ja hienoja konditoriatuotteita nauttivat lähinnä varakkaimmat kaupunkilaiset.

Anna Olsonin keittokirjoissa vyöryy esiin vuosisadanvaihteen herrasväen kahvipöytien kakkujen ja pikkuleipien runsaus, jonka salat hän toi kaikkien ulottuville. Olsoni kokosi kirjoihinsa niin sukunsa perintöreseptejä kuin tuliaisia opintomatkalta. Kahvilan valikoimassa on muun muassa Anna Olsonin äidin 1700-luvun periytyvä maustekakku ja muodikkaita ulkomaisia uutuuksia kuten kääretorttu ja tiikerikakku, jotka hurmasivat suomalaiset sata vuotta sitten. Pöydän kruunaa juhlava nimipäiväkranssi.

Pikkuleivät olivat suosiossa 1800–1900-lukujen vaihteessa, ja keittokirjoissa vilisi hupaisasti nimettyjä pipareita. Café Olsonissa maistellaan vadelmakyrsiä, lannistavasta nimestään huolimatta herkullisia tappioleipiä ja poliittisesti latautuneita fennomaaneja. Olsonin lukuisista piparkakku­resepteistä on tarjolla presidentinrouvan piparkakkuja ja englantilaisia inkivääripiparkakkuja. Herkkujen äärellä voi unohtua, että Anna Olsoni itse korosti ruoanlaitossa taloudellisuutta ja terveellisyyttä. Leivonnaisista hän ylisti makoisia, säilyviä ja kuitupitoisia maustekorppuja, ja hänen perheensä kahvipöydässä syötiinkin aina korppu ennen makeita kahvileipiä – niin myös Café Olsonissa.

Anna Olsoni-Quist (1864–1943), Suomen kotitalousopetuksen perustaja

Perhe ja koti alettiin 1800-luvulla nähdä yhteiskunnan ytimenä, jonka hyvinvoinnista riippui koko maan kukoistus. Naisen työ kodin ylläpitäjänä nousi tietoa ja taitoa vaativaksi kunniatehtäväksi ja taloudenpito kohotettiin uudelle tasolle tieteen keinoin. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa kehittyivät 1800-luvun lopulla kemiaan perustuva kotitaloustiede ja koulujen kotitalousopetus. Suomen Naisyhdistys lähetti 1890 Anna Olsonin, Kurkijoen kirkkoherran taloudenpitoon perehtyneen tyttären, tutustumaan kotitalousopetukseen Tukholmassa, Lontoossa ja Edinburghissa ja suorittamaan kotitalousopettajan tutkinnon Glasgow’ssa. Hänen palattuaan Naisyhdistys perusti 1891 Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun, jonka johtaja Olsonista tuli.

Olsoni julkaisi 1892 Suomen ensimmäi­sen kotitalouden oppikirjan Kokbok för enkel matlagning i hem och skola, joka ilmestyi pian myös suomeksi. Sisällökäs teos perehdytti kemian alkeisiin, ravinto-oppiin, ruoka-aineiden käsittelyyn, siivoukseen ja vaatehuoltoon. Perusruokien reseptit Olsoni esitti tarkoin nykymitoin korostaen terveellisyyttä sekä ajan ja rahan säästöä. Vuonna 1901 Olsoni julkaisi jatko-osan, jossa oli myös hienompien ruokien ohjeita. Molemmat keittokirjat pysyivät kauan suosiossa. Avioituessaan 1894 Anna Olsoni jätti virkansa ja muutti Viipuriin. Seitsenlapsisen perheen äiti opetti kotitaloutta kouluissa ja työskenteli kauan Kotilieden ensimmäisenä ruokatoimittajana. Hän toimi aktiivisesti myös martta­liikkeessä, sotilaskotiyhdistyksessä ja Nuorsuomalaisessa Puolueessa, jota hän edusti 1920–28 Viipurin kaupunginvaltuuston ensimmäisenä naisjäsenenä.

Ai miltä näytän? Olen se sadanvuodentakainen rouvashenkilö pitsipaidassa ja camé-korussa, joka tarjoilee vehnäsiä lehtipalstojen lisäksi pitkin kaupunkia ratikkapysäkeillä, asematunnelissa, kaupungintalokorttelissa ja ties missä ;) näin herttaisen näköisesti:

Jaa miten tämä pääkaupungin keskeisillä mainospaikoilla ja mediassa paistattelu on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääni? Tjaah, mistähän aloittaisinkaan... Noo, hurjan monet kaverit ja kollegat ovat niin iloisesti kommentoineet kuvaani, että en usko sen johtuvan vain kohteliaisuudesta. Kahvilan herkkujen valmistuksesta vastaavan Palmian ravintolapäällikkö oli kuulemma ihastellut että mistä noin historiallisen näköisiä matamimalleja löytyykään ja assari totesi eräänä aamuna (jo viime viikolla) että alkaa tuo pärstä jo pikkuhiljaa kyllästyttää... Kerran asetuin seinällä olevan suurikokoisen kuvani viereen ja hymyilin kauniisti ohikulkevalle japanilaisturistiryhmälle. Ryhmä tutki ihastuneena kuvaa ja muutama heistä vilkaisi ohimennen kuvan viereen tälläytynyttä harmaavarpustakin. Ehkä olin asettunut kuvan tielle, niin tai näin, mutta katsoin viisaammaksi siirtyä sivuun ja päästää leivonnaiskuvat houkuttelemaan janoisia kahvila-asiakkaita.