13.8.18

Paita pyllyn alle

Ei ole lapsellani paita pyllyn päällä. Äiteensä ompeli lapsukaisen vanhat, kauniit paitapuserot pyllyn alle istuintyynyjen päällisiksi. Hihat poikki, kaulukset ja helmaakin lyhyt suikale veks. Suoraa saumaa päätyihin ja päälle, nappilista auki ja tyyny sisään. Nappilista kiinni ja pylly pehmustetulle tuolille parkkiin. Simple as that!


Tarve oli ommella pari istuintyynyä Villa Mörskän terassille pari päivää sitten palstalta kantamiini tuoleihin, mutta kaapista löytyneisiin sisätyynyihin sovitettu 45*45 cm:n koko vaikutti turhan reippaalta pieniin muovi(!!)tuoleihin, joten nämä päätyivätkin kodin parvekkeelle vähän kookkaampiin tuoleihin. Kotoa vuorostaan kärrätään Indiskasta kesällä hankitut kukalliset, näitä pienemmät ja litteämmät istuintyynyt Mörskälle. Suunnitelmia kun voi onneksi lähes lennosta muuttaa jos siltä sattuu tuntumaan. Kuten nytkin kävi.


Aiemin olen hyödyntänyt miestenpaitojen etupuolen tilkkutyynyjen taustoina valmiine nappilistoineen ja hauskoine rintataskuineen, mutta nyt ajattelin juuri niiden toimivan istuintyynyjen jujuna etupuolella, joten tyynyn takapuoli ompeloitui paidan selkämyksestä. En koe suurta uhkaa, enkä varsinkaan tuskaa siitä että tämä kuvio kyllä painaa peffoihimme nappien kuvia :)


Piskuinen poikaseni, siis tuo raamikas mies, joka jo muutaman viikon päästä muuttaa omaan kotiinsa, ei ole enää vuosiin mahtunut näihin lapsuusajan lempipaitiksiinsa. Kauniita ruutukuoseja olen sitten hillonnut paitoina kangashyllylläni odottaen niiden uudelleenkäyttööntuloa, joka nyt tapahtuikin aivan ex tempore. Illalla näitä ommellessa mietin haikeana mahtaako tämäkin olla jonkinlaista napanuorankatkaisua erillleenmuuton kynnyksellä..? Kenties.


Aamulla ehdin jo omistaa pikaisen ajatuksen sille mahtaako terassilla +12 asteen koleudessa tarjeta enää lehteä lukea ja aamiaista nauttia kevyessä kesäyöpissä ilman aamutakkia, mutta sitten muistin uudet tyynyt. Lämmin oli sinisellä tyynyllä istua, vielä ei tarvinnut nuttua kaivaa esille vaatehuoneen uumenista. Ehkä ajatuskin lapsen kauniista paidasta lämmitti pepun lisäksi koko mamia..?


Parvekkeen pitkää pöytää ei ole katettu vihreällä huovalla, kuten ylimmän kuvan perusteella voisi päätellä, vaan sen pään pöydästä on vallannut kaksosten ja minun perinnepuuha; kesäinen palapeliprojekti. Graafikko Aarne Nopsaselta tilattiin v. 1952 kartta Olympiakisaturisteille jaettavaksi, mutta hänpä laati niin eläväisen kuvan Helsingistä, että se hautautui vuosikymmeniksi arkistoihin eikä päätynytkään tilaajan mielestä ylen kovin paheellisena turistien iloksi. Harmiharmiharmi!!!


Muutama vuosi sitten kuva kaivettiin esiin Helsingin kaupunginmuseon muuton yhteydessä, ja nyt tuota riemastuttavaa kuvausta kotikaupungista rakentelemme palapeliksi. Karttaa voi ihailla museossa (Aleksanterinkatu 16) suurena lasiseinänä ja hankkia mukaansa museokaupasta (Katariinankatu 3) 1000 palan palapelinä, tarjottimena, hiirimattona, sateenvarjona tahi servietteinä. Itse olen tykästynyt kuvaan siinä määrin valtavasti, että about koko tuo repertuaari löytyy meiltä, ja kopio itse kartasta on teipattu myös työhuoneeni seinään.


On ollut aivan parasta laatuaikaa muksujen kanssa rauhoittua valoisina kesäiltoina palapelin ympärille, ja kokea onnea keskittymisestämme tähän, leppoisasta yhdessä puuhastelusta ja onnistumisen iloista kaivatun palan löytyessä tai kuvion valmistuessa. Just love it!