sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Retkihaaste 2020

Facessa pyörii hauska #RETKIHAASTE2020 #52RETKEÄVUODESSA, joka leikkimielisesti kannustaa menemään viikoittain metsään tai muualle retkelle. Haasteen "rastien" suorittaminen ei aina välttämättä vaadi edes pitkää reissaamista, vaan riittää että menee ulos lähimaastoon leikkimielellä.



Pari "retkeä" olen listalta jo suorinut ihan vuoden ensimmäisen viikon aikaan, kiitos yhä edelleen jatkuvan joululomailun. Hyvä niin, sillä saattaapa olla ettei tämä pääse ihan jokaviikkoiseksi rutiiniksi muodostumaan... Haluan nimittäin olla haasteessa mukana, mutten muuttaa sitä velvoittavaksi to do'ksi. 

Kohta 1, vuoden ensimmäinen retki suuntautui lasten ja heidän yökylävieraan kanssa lähipuistoon. Ylitimme siis kotikadun mennäksemme (kauhukseni ja pelokseni) pamauttelemaan uuden vuosikymmenen kunniaksi patoja ja paukkuja nurmelle. Kohta 2, arkinen retki suuntautui vakikohteeseeni Arabianrantaan sauvoja heilutellen ja 100 punnerrusta liikuntapaikalla puhisten. Arkinen normisetti. Kohta 22, virkistysretki oli oikein virkistävä ex-tempore iltakävely naapurin kanssa Kalasatamaan ja sieltä Isoisän siltaa pitkin Mustikkamalle koko saari illan pimeydessä tuulisia rantoja kiertäen. Emme olleet nähneet aikoihin, joten reippaasti taivalletun tunnin aikana ehdimme hyvin päivittää kuulumiset. Jälkihiki oli lenkin päälle sitä luokkaa, että täyttäisi hyvin kyllä myös kohdan 19, retki reippain askelin.

Muutama vuosi sitten sovimme ystävän kanssa 100-vuotiaan Suomen luontoa talvella Loviisan lähellä Kukuljärvellä juhlistaessaame sen kummemmitta haasteitta käyvämme kuukausittain metsäretkillä. Etelä-Suomen retkioppaista valitsimme kohteita kohtuullisen ajomatkan päästä, ja retkeilimme kevään mittaan mm. Porkkalanniemessä ja Meikon ulkoilualueella Kirkkonummella sekä Lohjalla Karkalin luonnonpuistossa. Retkien innoittamina ryhdyimme myös vaeltamaan kesäisin Lapissa tunturilta toiselle ja samoilemaan saatanallisissa ryteiköissä Itä-Suomessa. Edes ryteiköt ja niissä viihtyneet hyttysparvet eivät saaneet hymyjä hyytymään päästyämme metsiin, ja näiltä retkiltä ja vaelluksilta riittää hykerryttäviä muistoja!

Helsingin ja sen lähistön ulkoilualueita olen viime vuosina kolunnut läpi useitakin  eri seuralaisten kanssa. Kirkkonummen Meikon luonnonsuojelualueen olen nähnyt huhtikuisessa harmaudessa, jossa hanki alkoi huveta ja peittyä kuusten neulasiin, ja ruskeiden sulavesiojien yli sai kunnolla ponnistaen hyppiä. 



Kun ystävä esitti sitä äskettäin viikonlopputreffien retkikohteeksi, olin into piukeana palaamassa sinne näkemään paikan tammikuisessa vehreydessä.... Samalla ruksautui kohta 3, kuumaa juomaa termoskannussa, sillä olimme sopineet ottamamme mielijuomat mukaan reppuihin. Palan painikkeeksi nappasin kaapista mukaan Goodion kaurasuklaapaketin, jonka makuvalikoimista (chai kahvi, kookos, chili ja inkivääri) testailimme muutamat. Onneksi seuralaisen repusta löytyi myös suunmukaista Sinistä...

Tuttu alue näytti toisella reittivalinnalla ja aurinkoisena päivänä parkkipaikkaa lukuunottamatta aivan uudelta tuttavuudelta. Vehreyden lisäksi löysimme yllättäin talvenkin Kirkkonummelta! Vaikkei lunta ollut maassa kuin milli tai korkeintaan kaksi, riitti se ihanasti valkaisemaan maisemat talvisiksi. Nauroimmekin saaneemme puolen tunnin autoilulla paria Lapin-reissua vastaavat elämykset niin talvineen kuin lähes ruskineen. Tähän maastoon aion palata vielä kokemaan kesääkin!