tiistai 3. joulukuuta 2019

Joulusoffa

Lapsuudenkodissani vaihdettiin pikkujoulun hujakoilla esille jouluverhot, joululiinat ja jopa joulumattoja. Lasteni kodissa tätä ei tapahdu; verhoja ei juurikaan ole, ja matoista suuri osa ympärivuotisesti joulusävyisiä. Yksi pikkuruinen joululiina ilmestyy kulhon alle soffapöydälle ja toinen ehkä juuri ja juuri pyhiksi ruokapöytään. Mutta joulusoffa meillä on!


Karnaluksista ostin paria erilaista punaista tyynynreunuskoristenauhaa, jotka innottivat joulusoffaan. Vepsäläinenkin juuri tarjoili viikon verran erilaisia Black Friday -houkutuksia, muttei joulusohvaa, joten tein sen sit itse.



Tilkkuterapiassa muutama daami ompeli joulun alla ihania kuusia tyynyksi ja seinävaatteeksi. Minäkin kuvittelin pari kuusta siellä tyynyiksi rykäiseväni, mutta aika tuheltui taas muissa jutuissa, joten kotona kone oli parkissa parina päivänä ruokapöydällä, ja jouluiset kankaat muuttuivat kuusiksi ja edelleen tyynyiksi joulusoffalle. 



Ajatuksissani olin leikellyt jouluiset kankaat kaikki kaitaleiksi, eikä älli äkkiseltään taas taipunut muuhun kuin päälle ompeluun, kun valmista piti saada ja äkkiä :D. Se taas poiki erikoisemman oloisen kultatikkauksen pintaan. Tekevälle kyllä sitten sattuu ja tapahtuu!! Kätenikin olen sitten taas kuvannut pöydän heijastavasta pinnasta...


Joulukuuset saivat takakappaleikseen muorin kapiolakanaa kauniine pitseineen.  Kiinnitysnapeiksi ompelin jouluenkelin yhteen tyynyyn ja punaisen kuusen toiseen.


Vanhoihin, vain kuosiltaan tilkkuisiin tyynyihin ompelin myös reunuspompulat, ja vanhat tyynyt tuntuvat nyt aivan uusilta! Nuo tyynyt ompelin aikana, jona kodissamme asui muutamia sohvilla pomppivia villi-ihmisiä. Pomppujen myötä muutamakin tilkkutyö tuli elinkaarensa päähän, joten tilkut korvautuivat toviksi kestävämmillä ratkaisuilla. Soffapomppuja ei meillä enää tehdä, mutta tyynyt ovat jo niin olennainen osa rakkaita joulukoristeita, että jäivät käyttöön vuodesta toiseen.


Kuusityynyjen pompulat sen sijaan ovat sitä luokkaa, että joutunen niitä nyt evakuoimaan entisten sohvilla pomppivien taaperoiden, nykyisten sohvalla rötköttövien teinien alta. Pompuloissa kun on varren päässä pehmeän pompulan lisäksi myös muovihelmi, viritelmä joka ei kestäne sohvalle rojahtelua kovinkaan montaa kertaa.


Jotenkin tuo soffan keskiosan "aukko" vielä huutaa jouluista, ellei jopa paria jouluista tyynyä, jotta se näyttäisi mahdollisimman kivalta, mutta koska meillä ajaa prioriteeteissa ohi kivalta tuntuminen, niin maltoin koneen jo pakata takaisin piiloon, ja mahdumme edelleen sohvalla ainakin istumaan. Ainakin ihan keskellä soffaa...