Vasara ja nauloja

Siivosin Villa Mörskän takavajaa urakalla. Kyytiä saivat niin pölypallerot, vuosien roskat kuin ampiaispesien jämät. Homepesin matalaa, melko suljettua tilaa ja pohdin miten äkkiä ja millaisin oirein mahtaa iskeä kloorimyrkytys... Välillä piti pihamaalla haukkoa oikein kunnolla keuhkot täyteen raitista ilmaa. Sitten taas takaisin koppiin pesemään seinää ja vihdoin maalaamaan rumaa vanhaa keltaista, ruskeaa ja punaruskeaa seinästä ja lattiasta peittoon valkoisella ja vaalean harmaalla. Palkitsevaa puuhaa tuo vimonen noista askareista!

Kaikkein isointa iloa tuotti kuitenkin pakollisten happihyppelyiden lomassa tapahtunut vajan varusteiden järkkäily. Kasa shaissea ja muuta remontin melkein loppumisen kunniaksi tarpeettomaksi tullutta kampsua päätyi suureen jätesäkkiin, ja vajaan palaavat aarteet hyllylle arvoiseensa järjestykseen.

Esikoisen alakoulussa nikkaroima, ja tähän saakka puutarhatyökalupakkina toiminut työkalupakki pääsi vihdoin alkuperäistarkoituksensa mukaiseen käyttöön, kun järjestelin isosta muovikassista sekalaiset naula- ja ruuviloodat vajan hyllyille ja keräsin varsinaiset työkalut pussista pakkiin.

Kyllä mä hämmästyin työkaluvalikoimaani! Minä, joka vuosi sitten omistin isän 5-vuotiaalleen lahjoittaman pienen vasaran! Isä kun toivoi musta Leena Lettipäätä, tyttöä jolla vasara pysyy kädessä. Avioeron, muutaman muuton ja merenrantahuvilaraksan myötä työkaluarsenaalini on kasvanut räjähdysmäisesti!

Eroamisen alkuun työkalupakin siirryttyä toiseen osoitteeseen hain Ikeasta peruspakin, jolla sain isompia ripustuksia seinille ja lamput kattoon. Sitten rakennusmestariystävä lahjoitti mulle rullamitan (katseltuaan säälien kuinka lattialla konttaillen mittailin 1,5 metrisellä ompelumitalla tulevassa kodissa mööbeleiden paikkoja) ja pienen kirveen jolla napsutella polttopuita Mörskän kaminaan.

Raksan käynnistyessä olin jo vakiintunut rautakaupan asiakas, ja todennut senkin että köyhän tai kömpelön ei kannata ostaa halpaa, joten pakista löytyy nyt ihan pro-etuliitteellä varustettua vasaraa ja muuta härpäkettä.

Kasasin työkaluja pakin pullolleen ja riemuissani napsasin kuvan mm. sahalla, lastalla, vatupassilla (kyllä se siellä on, sirona mallina), mitalla, vasaralla, vaihtopäisellä meisselisetillä ja sorkkaraudalla (kyllä sekin siellä on, siro malli myös) lastatusta loodasta.

Kuvanoton jälkeen jatkoin vielä pussin tyhjentämistä erilaisista lastoista, puukosta, kirveestä yms. ja hämmästyksekseni pakki pursuaa nyt melkein yli äyräiden. Kuva jäi todisteeksi ottamatta, koska maalisuti kutsui jo.

Mutta sen mä just tajusin, että tästä lähtien voin kehua olevani hyvin varusteltu!! Ja kampausta myöten Leena Lettipääkin. Isäkin ois vaikuttunut pakista! Toinen valikoima työkaluja kun löytyy kotoakin.

Ei sähkösirkkeli soi mun raksalla,

mutta vasara saa jatkossakin paukkua!