27.9.12

Tiskarin apurit

Aavistuksen häpeillen tunnustan: meillä on monta kyökkiä remontoitu niin että suomalaiskansallista suurta ylpeydenaihetta kuivauskaappia ei ole edes yritetty mahduttaa kyökkiin, tai suorastaan nipsaistu pois keittiösuunnittelijan kuvista. Ei ole ollut tarvetta, tiskitaso ja pellavapyyhe ovat viimeistelleet kuivauksen siihen vähään mitä meillä ylipäänsä käsin tiskaillaan.

No, nykyisen keittiön osalta piti tapahtua muutos. Ajelin pitkin Vantaan perukoita tapaamaan keittiösuunnittelijaa, ja suurella hartaudella valitsin kuivauskaapin sisältöineen. Siis ritilämateriaalin, vedenkeräysloodat ritilöiden alle, vetomekanismit niihin ja vielä pakettiin sovitetut valaisimet kaapin alle. Huristelin kotiin hurjan tyytyväisenä, ja tunsin itseni fiksuksi perheenäidiksi, jolle pian tulee suuri pesuallas ja leveä kuivauskaappi.

Sitten tulivat ulkomaalaiset remonttimiehet, ylipaukkuvat remonttiaikataulut, vastaavan mestarin burn out ja tiskipöydän päälle tavallinen umpikaappi ja karmeat loisteputket. Kyllä sieppasi ja nosti verenpainetta!!! Ja asiahan tietysti huomattiin vasta kun muuttokuorma oli jo ovella, ja muutenkin mitta täynnä remonttireiskojen kanssa taistelua... Kaappi ja jopa valot jäivät paikoilleen, ja laskua madallettiin niin että ei tuntunutkaan enää pahalta. Melkein päinvastoin.

Vuodet ilman tiskikaappia kait saivat rutiinitkin siihen kuosiin, että en mä sitä kaappia ole oikeasti lainkaan kaivannutkaan. Vaikka toki tunnen ylpeyttä hienosta suomalaisesta innovaatiosta!!! Kaappi on nyt vaan paljon paremmassa hyötykäytössä umpihyllyisenä.

Se mihin kait olisin kaappia kaivannut, on muovikippojen, purkkien ja purnukoiden kuivattelu ja siihenkin löytyi näppärä ratkaisu. Ystävä toi mökille lahjaksi hortoilukorin. Kun mökistä luovuttiin, päätyi kori kaupunkiin uuteen käyttöön. Siis voihan Rööperissäkin toki hortoilla, mutta siihen ei tarvitse koria…

Pesukoneessa vielä kosteiksi jääneet muovikipot nostetaan nyt koriin kuivahtamaan. Koriin myös nakataan treenien jälkeen juomapullot valumaan kuiviksi. Näppärää! Ja kaunista, ainakin mun silmissä. Keltainen kaunotar korin vieressä on muuten maa-artisokan kukinto.
 
 
Mökiltä tulee myös tämä toinen apuri. Kesäkuumalla ja talvipakkasillakin tuli juotua yhtä mittaa lasillinen raikasta vettä tai mehua, ja niinpä laseja alkoi kertyä tiskipöydälle enemmän kuin kone ehti pyöritellä puhtaiksi. Siippa kaivoi palan ylijäänyttä kattopaneelia, ja siihen sitten tekstasimme kauniisti perheenjäsenten nimet ja vielä vieraspaikankin. Näin kukin muisti mistä lasista oli puoli tuntia sitten juonut, ja pystyi käyttämään samaa lasia ihan jopa muutaman kerran. Tiskarit olivat tyytyväisiä.

Samaa systeemiä sovellettiin myös viime kesänä kertakäyttöastiamökillä. Servietti viikattiin pitkulaiseksi ja tussilla kirjattiin paikat muovimukeille. Ympäristöystävällisempää…

Syksyn tullen perhe palasi kaupunkiin, ja taas alkoi puhtaat lasit olla lopussa yhtä mittaa. Löysin palan karheaa raakalautaa, siippa sahasi sen viiden lasin mittaiseksi ja lautaan kirjoitin taas meidän nimet. Ei tarvinnut vieläkään lähteä lasikauppaan, kun käyttökertojen määrä nousi. Helpottaa tiskikoneen pyörittäjän elämää, ja näyttää tämäkin musta hauskan maanläheiseltä. Tuo myös mieleen muistoja tai toiveita rakennuspuuhista... On terapeuttista hipaista sormella puun karheaa pintaa, ja tuntea tuoreen laudan hyvä tuoksu. Siinä pääsee ajatuksissa hetkeksi pakenemaan arjen rutiinirumbaa.
 
 
…Minä vuan tiskaan astioita, ja luutalla lakasen lattioita
Tili, tili, tili, tili, tittanttaa
Kyllä torstai-ilta nyt vauhdittaa…
 
 

2 kommenttia:

  1. ooh, hortoilukorin uusi elämä :) niitä on muuten tullut taas Perobaan lisää.

    VastaaPoista
  2. jep, se on löytänyt uuden roolin ja tarkoituksen elämälleen ;) ja silti sen voi koska hyvänsä napata mukaan hortoilemaan lähtiessä.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)