Lapset on nyt jaettu paperilla prosenttiosuuksina kahteen kotiin. Puoliso on siinä samalla silputtu ihan kokonaislukuna ajatuksissa samaiseen roskakoriin, johon mut dumppasi jo aikapäivää sitten. Tai ehkä sittenkin eri roskikseen...
Sitä ennen aamun ohjelmassa oli itkuinen tapaaminen perheneuvolassa. Yhteistä pohdintaa neljän aikuisen kesken miten auttaa lasta / lapsia erokriisissä, ja miten kaksi aikuistakin purkaisi kriisiä ja ratkaisisi traumoja niin että eteenpäin pääsisi taas porskuttamaan. Tai ainakin eräs henkilö parisuhdettaan kehittämään...
Yhteinen lounas, jolla pystyin nieleskelemään lähes koko ruishampparin ennen kun meni homma taas kyynelten nieleskelyksi. Kilsan kävely kovassa sateessa vierekkäin syvässä hiljaisuudessa lastenvalvojalle vahvistamaan yhdessä laadittu tapaamissopimus ja kuulemaan suositustenmukainen ehdotus elatusavuista.
Tapaaminen, joka sujui olosuhteet huomioiden mukavasti ihanan juristin luotsatessa asioita eteenpäin, mutta samalla myös tapaaminen jota en kellekään erityisemmin toivo eteen tulevaksi. Tapaaminen, jossa aamupäivän aikana inhimillisestä puolestaan muistutellut unelmien prinssini, aviomieheni ja lasteni isä päästi taas valloilleen hirviöpuolensa.
Lasten isä oli tapaamista odotellessamme aulassa uhonnut että vartissa vaan nimet papereihin ja ovesta ulos, mitään ei jäädä enää vatvomaan. Vaan mitäpä tapahtui, kun elatuslaskelmassa eivät olleetkaan mukana hänen esittämänsä ja mun ääneen ihmettelemäni autokulunsa? Kulut, joita jokainen ohjeen lukenut tiesi ei-niin-kuuluvan tähän laskelmaan! Hupikulut lelusta, joka oli hankittu jonkun muun mieltymyksiä mukailemaan aina niin pirun naurettavaa väriä myöten.
No, siinä vaiheessahan MUN (ei siis lasten...) asumiskulutkin olivat kuulemma jo aivan kohtuuttomat ja ylipäänsä ministeriön ohje, johon hän niin intensiivisesti itse oli vedonnut pitkin kesää, oli myös täysin epäoikeudenmukainen etävanhempaa kohtaan. Tätä mieltä oli lapsiaan rakastava isukki, joka hyvissä ajoin ennen sivusuhteesta narahtamista ja eropäätöstä (jota ei kyennyt itse tekemään) oli siirtänyt varallisuuttaan yhteistä pankkia eksoottisempiin jemmohin.
Anna mun kaikki kestää!
Nimet papereissa nyt loppuvuodeksi.
Oisko tää vääntö jo tässä?
Saa nähdä, seuraava tapaamisaika on jo sovittuna kalentereissa.
tsemiä teille!
VastaaPoistaKiitti!
Poistavoi herranjestas! Tämä on kuin jotain tragikoomista teatteria. No onneksi sinulla on nyt taas yksi asia vähemmän tuossa suossa. Tsemppiä sinulle!
VastaaPoistaAina välillä itsestäkin tuntuu siltä kuin ulkopuolisena seuraisi mystistä esitystä... Kiitos!
PoistaVoi että, huh taas yhden kerran. Voimia, haleja ja kauniita unia <3 t. Anna
VastaaPoistaKiitos, kiitos ja kiitos <3
PoistaVoimia sinulle!! Uskomatonta, miten miehet alkavat uhittelmeen kun raha tulee kyseeseen vaikka kyseessä on omat lapset!!. Olisivat ajatelleet sitä silloin kun menivät punkaan toisen naisen kanssa....huhuh, eivä ansaitse ainakaan minun empatiaa
VastaaPoistaKiitos! Juu on se mystinen resurssi: ei kuulemma lainkaan tärkeä asia, ja samalla asia josta joutuu eniten vääntämään ja kuuntelemaan kommentteja kuinka muakin jo niillä roposilla muka elätellään :( Viikonloppuna juuri totesinkin meidän parisuhteen olevan enää pelkkiä euroja. Surullista.
PoistaNiin totaalisen perseestä tuollanen. Onhan sitä miehenkin rahaa ihan varmasti mennyt lasten kamppeisiin, ruokiin ja niihin niin miljoonaan pikkuasiaan sopimuksessa olevaa summaa enemmän sillonkin kun perhe oli kasassa. Miksi lasten menot jotenkin mystisesti yhtäkkiä olisivat kutistuneet kun osoitteita onkin kaksi? Miksi lasten menojen osalta pitää ruveta kiukuttelemaan rahojen todellisesta käyttäjästä ennen kun sitä eroelämää niiden rahojen suhteen on edes nähty. Ymmärrän vinkumisen siinä vaiheessa jos lapsilta hajoaisi vaatteet päältä ja mamma viettäisi etäviikot aina jossain kylpylässä, mutta en siinä tilanteessa että asiaa ollaan vasta sopimassa.
PoistaMikä sen ymmärtämisessä voi olla niin pirun vaikeaa että vaikka on eronnut niitten lasten toisesta vanhemmasta niin niistä lapsista ei, ja nuo maksut ovat vaan sitä varten että lapsilla säilyisi suunnilleen sama elintaso erosta huolimatta. Enkä ole vielä kertaakaan kuullut Suomen oloissa sellaisesta elatuspäätöksestä että niillä rahoilla oikeasti kattaisi vuositasolla edes sen lapsen/lapsien todelliset kulut saatika että siitä jäisi ylimääräistä käteen, joten lienee tuo hänen huolensä siitä että sinäkin elelet niillä rahoilla herroiksi aika turha.
Aivan samoja kysymyksiä hänellekin heittelin ja juristikin mua komppasi. Kyllähän se juttu niin on että lasten elintaso tässä muuttuu, mutta toivottavasti ei radikaalin paljon. Hinnakas asuminenkin (lähivanhemman osalta...) johtuu siitä, ettei lasten asumisolosuhteet ja ympäristö muutu aivan liikaa entisestä. Muuttunut on jo ja paljon, muttei täysin. Kahden ja kolmen minuutin kävelymatkat puistojen viertä kouluihin ovat nyt 20 ja 30 minuutin matkoja aamuruuhkissa julkisilla, mutta kuitenkin vanhoihin tuttuihin kouluihin vanhojen tuttujen luo.
PoistaOmasta päätöksestä tai halusta tätä nykyä vuokra-asujana pystyn myös viemään lapsia sellaisiin seikkailuihin, johin asuntolainallinen ei pystynyt. Muutaman vuoden voi elellä vapaammin koko aikuisiän aikana kertyneillä asuntotuloilla, kun kämppä on pantu lihoiksi. Lyhytnäköistä kyllä, mutta elämää isommalla E:llä ja aika aikaansa kutakin! Lapset ovat kotona vain ajan x ja y, tyhjän pesän syndroomaa voi sitten purkaa vaikka muuttamalla yksin jälleen asuntolainaisena kaksioon lähiöön :)
Nähdäänkö huomenna vanhempainillassa? Mulla on sulle lohtupiippuja... ;)
VastaaPoistaJust viime yönä valvoskellessa mietin että nähdään :). Aah, ihanaa, piippuja! Mennään johonkin takariviin pössyttelemään niitä... Kohta riennän kaksosten vanhempainiltaan ja saletisti siellä ei ole piiput odottamassa ;(
PoistaJuu, takarivin mammat pössyttelemässsä! Soitellaan, jos ei törmätä. ;)
PoistaYes! Vaikkakin pyritään sille törmäyskurssille ;)
PoistaVoimia , ei löydy lohdutuksen sanaa, miten se voi olla näin, kun haluaa eron niin pitää valehdella ja riitaa rahasta kun on kyse omista rakkaista lapsista. Niin kuin tiedät olen tässä 3 vuotta seurannut läheiseni erotilannetta, sama tilanne valheita ja rahan käyttö ongelmia, mutta kun uusi pito tarvitsee, niin rahaa löytyy ja se ikävin siellä lapset tiedostaa sen, ovat sanoneet äidilleen, mitä X tarvitsee, niin hän saa kaiken :(
VastaaPoistaSurullista, niin turhaa surua ja tuskaa tällaisestakin asiasta kaiken muun lisäksi.
PoistaKuule, kelasin pikavauhtia muutamat lähikuukaudet sun blogissa. Olet ihan uskomattoman vahva. Ja kaunis. Jotkut miehet eivät vain näe m.. nenäänsä pidemmälle. Ja joillakin miehillä ne todelliset tunteet löytyvät vasta sieltä lompakon paikkeilta. Sinulle toivotan kaikkea hyvää. Mulla on muuten kanssa kaksoset. Ja yksönen.
VastaaPoistaVoi kiitos, aivan paras mahdollinen aamunavaus tällainen kommentti! Mielenkiinnolla seurailen kaksostesi ja yksösesi eloa siellä muu maa mansikassa, ja vertailen omiin täkäläisiin kokemuksiin ja havaintoihin. Vielä viime talvena oli meilläkin väijymässä mahdollinen muutto mantereellenne, mutta toisin kävi senkin suhteen :(
Poista... tai mustikassa... kumpaas se lapsille onkaan? oma maa mansikkaa?
PoistaTaitaa olla kuningatarhilloa :) Lapset ovat täällä syntyneet ja heidän mielestään Suomi on yliveto, kun itse saa kävellä joka paikkaan, saa käydä kaupassa yksin ja ruoka (lue: jacky vanukkaat, karjalanpiirakat) on hyvää.
PoistaNiinpä niin :) Lisäksi tämä on heille kait lomamaa ja ehkä mummolamaakin, paikka jossa on aina elo juhlavaa...
Poista