5.11.14

Voi miksei?!?

Autot katsastetaan ja tarvittaessa huolletaan vuosittain, renkaita niiden alle vaihdellaan puolivuosittain tarkistaen aina tuolloin urien syvyydet ja paineet. Hampaita tarkastetaan vuoden tai parin välein, ja tarvittaessa suun tilannetta korjaillaan heti. Tietyssä iässä jopa rintamme pääsevät säännöllisten viisivuotistsekkausten piiriin. Yksityiset lääkärit soittelevat asiakkaidensa perään ja kaupungin terveysvirasto muistaa tekstareilla, jopa postilla kun on koittamassa aika ajatella omaa hyvinvointiaan.

Miksei tällaisia pakollisia, tai jopa muiden muistuttelemia check pointeja ole parisuhteillekin? Miksi ensikertalaisten noviisienkin annetaan kaikessa rauhassa asiaa itse edes välttämättä tiedostamatta ajautua arkipäivän rutiineihin, roolimalleihin ja lapsiperherumban syövereihin??? Onko aivan pakko vetää rähmälleen havahtuakseen, ja usein vielä liian myöhään? Eikö tällainen pitäisi lailla kieltää lapsia hankkineita aikuisilta? Olen totisesti saanut oppia ettei siinä karusellissa kauheasti pysähdytä pitämään parisuhteen tilan tarkastuksia, ei varsinkaan jos parisuhteen laajennus, perhe-elämä, pyörii mallikkaasti!

Avioero-oppaita lueskellessani olen käsittänyt perheen olleen minulle jo vuosia parisuhdetta paljon, paljon arvokkaampi yksikkö. Pikaisella keskusteluotannalla muutaman ystävättären kanssa olen myös kuullut etten suinkaan ole ainut nainen jolla asiat ovat näin. Luolanaiset meissä ovat pitäneet huolen siitä että poikaset pärjäävät, kun äitien rooli on vienyt voiton rakastajattarien roolista. Tiedostan tekoni, mutten kadu sitä. First things first!

Suren sitä etten ole ymmärtänyt opiskella parisuhdeteorioita jo parisuhteessa muinoin elellessäni. Katua en tätä asiaa voi, koska tuolloinen tietoisuuteni ei nähnyt asiassa ongelmaa jota pitäisi ratkoa. Olen hyvä äiti, perhe-elämä oli hyvää ja se riitti minulle. Parisuhteeni toiselle osapuolelle se taas ei riittänyt, ja ymmärrän sen. Olemmehan me kaikki onneksi erilaisia ja tarpeemme myös.

Kun nyt olen lueskellut teorioita, on moneen asiaan löytynyt myös vastaus tai selitys. Ymmärrän aviomiestäni, hänen tuntemuksiaan ja ratkaisujaan,  huomattavasti paremmin kuin puoli vuotta sitten. Suren että asioista ei ajoissa puhuttu. Asiat kun eivät olekaan vain meitä koskettavia, vain meidän elämämme pirstaloivia, vaan niin klassisia mokia, että niistä on voitu kirjoittaa pitkät listat moniin opuksiin!

Lueskelen juuri Rachel Sussmanin Erokirjaa, jossa hän käsittelee (s. 167) yleisimpiä syitä parisuhteiden kariutumiseen. Syitä ovat tutkimusten mukaan nämä:

- uskottomuus
- taloudelliset ja uravaikeudet
- intiimiin kanssakäymiseen liittyvät ongelmat
- riippuvuudet
- sitoutumista koskevat erimielisyydet
- ikäkriisit
- emotionaalinen ja/tai fyysinen hyväksikäyttö
- vanhemmuuteen liittyvä stressi
- yhteensopimattomuus, kasvu erilleen
- rakastuminen jonkun potentiaaliin
- liiallinen riitely, likainen tappelu
- perheen/suvun sekaantuminen

Ensivilkaisulla ajattelin ettei sieltä montaa juttua omiin nilkkoihimme kolahda, kunnes luin lisää ja yllätyin. Niin moni asia sopi sittenkin meillekin, loppujen lopuksi vain pari kohtaa listasta ei rasittanut kohta päättyvää avioliittoamme. Arjen rutiineissa ja asiaa eläessä sitä vaan ei ollut tajunnut tai muuten pysähtynyt analysoimaan. Nyt opintovapaan viime rippeillä minulla on aikaa asiaa opiskella, pohtia, analysoida ja valaistua... Surra sitä ettemme osanneet ajoissa tehdä asioille korjausliikkeitä, ja kenties pelastaa jotain ainutkertaista.

Jokainen listan kohdasta on kirjassa laajasti aukikirjoitettu ja analysoitu, esimerkkitapauksilla konkreettisiksi höystettykin. Jos siis olet koskaan omistanut ajatustakaan parisuhteesi tilalle, tai nyt välttelet eroavia / eronneita tuttujasi  pelätessäsi avioeropöpön tarttuvan, niin etsi pikaisesti kirja käsiisi, lue ja ota opiksesi!



Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten millaisen parisuhteen haluan seuraavaksi. Hämmästyin hieman ja totesin etten välttämättä minkäänlaista, kerroin olevani tyytyväinen tähän itsenäiseenkin elämään. Entä mitä mietin vastausta seuraavan viikonlopun lasten ollessa poissa kotoa??? Sitä että olen väsynyt pärjäämään, että haluan Pekka Ruuskaa mukaillen elämääni jonkun lyömään tauluilleni koukkuja seinään! Aika vähän pyydetty ottaen huomioon että vain viimeiset kolme taulua ovat vielä jääneet multa ripustamatta...  

Hitot moisen kysyjälle!!! Järkytti mielenrauhaani! Taisin tosin minäkin järkyttää häntä vastauksella, joka sisälsi myös näkemyksen siitä että mahdollinen tuleva suhde olisi aivan erilainen kuin mennyt, koska "siinä suhteessa mun ei enää tarvitse olla toisen osapuolen lasten äiti, riittää että olen rakastajatar!" 

Tuo näkemykseni ei ole viittaus villiin yöelämään, vaan kertoo jotain rooleista ja niiden raskauttavasta vaikutuksesta parisuhteissa. Riittää että olen äiti kolmelle, ja sen roolin aion jatkossakin kantaa rakkaudella ja ylpeydellä ilman että se rasittaa parisuhdetta.




6 kommenttia:

  1. Kyllä tuo lukeminen avartaa ja näkee asioita ihan eri vinkkelistä. Rakastajatar, aika jännä ajatus. Kyllä minullekin on ollut lapsi ja hänen hyvinvointi aina etusijalla ja mies vasta seuraavaksi. Näin se taitaa mennä useimmilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla sisäänrakennettu juttu äitikoodauksessa :)

      Poista
    2. Reetta6/11/14

      Niin sydäntä riipaiseva kirjoitus jälleen sinulta, hienosti mietitty. Silti mukana ehkä sitä palokunnan huumoria, " seuraava askel olla rakastajatar ". Ollaan siskon kanssa myös ajateltu tätä asiaa, jos seuraava kohde tulee vastaan, niin siskoni sanoi ei koskaan enään saman katon alle uutta miestä, mutta ulkona voi käydä syömässä ja ehkä käyttää jotain seksikkäitä alusvaatteita ja saada takaisin se naisellinen itsevarmuus ;)

      Poista
    3. Kiitos Reetta <3 Palokunta on mussa edelleen niin tiukasti kiinni, iholla ja pään sisällä :) Joskus olen joutunut rempseää huumoriani selittelemäänkin tyyliin "mut on koulittu palokunnan kahvipöydissä, siellä on rankat työt ja rankat huvit tai läpät ainakin".

      Ajatus yhteiselosta jonkun karpaasin kanssa on nyt kyllä hyvin kaukana mun tulevaisuudensuunnitelmista! Taidan mennä ihan samalla moodilla N:n kanssa siis :)

      Vielä yksi tarkennus tuohon rakastajattaren rooliin: jos sellainen osuu kohdalle, niin siinä käsikirjoitus poikkeaa olennaisesti mieheni rakastajattaren roolista, koska varattuihin miehiin, sormuksilla tai ilman, en aio seota. Korkeintaan katsoa (se vasen nimetön...), mutten koskea!

      Poista
  2. Ajatusten voima on uskomaton.
    Voit jopa muuttaa menneisyyttäsi ajatustesi voimalla.
    Voit luoda itsellesi kauniita muistoja,
    jotka luovat vahvaa perustaa oman itsen hyväksynnälle.
    Muistele hyviä ja kauniita asioita
    ja poista kaikki muu mielesi tiedostoista.
    Toivomalla hyvää ja odottamalla iloisia, onnellisia tapahtumia alkaa elämäsi täyttyä niillä.
    Kuvittele montaa avautuvaa nuppua,
    ne kuvastavat mahdollisuuksiasi,
    joita on valtavasti.
    Uskalla toivoa,
    uskalla odottaa parasta mahdollista tapahtuvaksi.
    Älä luovuta,
    vaikka ei heti ensimmäisellä kerralla tärppäisi.
    Pysy toiveikkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista! Tuo on pidettävä mielessä ja sitä kohden mentävä! Onneksi hyviä muistoja on paljon, joten niitä ei tarvitse keksiä, riittää että vaalii :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)