25.12.16

Lahjapajalla riitti hyörinää ja pyörinää

Koti on hiljentynyt lasten lähdettyä jatkamaan juhlintaa yön yli toiseen osoitteeseen. Itse hetken vedän henkeä, lenkkeilen ja lueskelen, sekä ihan vain satunnaisesti mussuttelen jouluherkkuja menneitä, sangen touhukkaita päiviä muistellessa.

Suurimpia iloja jouluun liittyen on siihen valmistautuminen. Lahjojen työstö kaikessa rauhassa puolen vuoden mittaan ja hektisemmin sitten vielä kyökissä päivää paria ennen niiden antoa, sekä joulukorttien askartelu Itsenäisyyspäivän hujakoilla. Meillä korttiperinne on vahva; usein kannessa komeilee perhepotretti muodossa tai toisessa tai vaihtoehtoisesti jouluiset paperiaskartelemukset, ja sisällä on perinteinen joulukirjeemme vuodenvarren tapahtumista jossakin hyvin vapaassa runomitassa. Tällä speksillä on menty vuosikausia, jopa jo -kymmeniä.
 
Tänä vuonna kuvan otto jäi viime tippaan ja yksi lapsukaisista, joka ei ollut lainkaan poseeraustuulella jupisikin tämän joulun legendaariseksi heitoksi nousseen vastalauseensa "Äiti miksei mekin voitais olla joskus ihan tavallisia ja lähetellä vaan niitä tontunkuvia?!?" Kultamussukka on sittemmin kuullut muutamaan otteeseen tuosta letkautuksestaan saadessamme kiittävää palautetta perinteestämme. Voipi olla ettei reppana toiste kyseenalaista asiaa, jottei tarvitse kuulla siitä...

Kovin touhukkaasti ja ennen kaikkea innokkaasti meillä kyllä sitten valmistauduttiin jouluun lahjojen osalta. Ja nimenomaan itse tehtyjen lahjojen osalta, se kun tuntuu itseni lisäksi olevan suurta huvitusta ja ehkä pientä seikkailuakin myös neidille. Ihanaa, olen niin ylpeä hänestä, pienestä tonttutytöstäni <3


Joululahjusten valmistelu aloitettiin jo alkukesästä, kun Villa Mörskällä napsittiin lipstikan lehtiä pannulle kuivumaan kaasujääkaapinpäällysen lämpöön. Perheen suurta herkkua on ollut ilo pakata myös pieniin purkkeihin jaettavaksi ystävienkin iloksi tai  tutustuttavaksi, ihan perusmaustehyllystä kun tämä herkku ei kauppareissulla matkaan tartukaan.


Marle vinkkasi aikoinaan neidille lumiukkosopasta, jonka tarveaineet kuumaa maitoa lukuun ottamatta, eli siis kaakaojauheen, minttukaramellit ja pienet vaahtokarkit neiti purkitti työstymään lumiukoiksi maailmalle ystäviä lämmittämään.


Yllä tarveaineet purkitettuina jatkotyöstöön ja alla kuva suloisista lumiukoista, joiden oheen tyttö kirjoitti myös kauniit reseptit lumiukkosopan keittelyyn. Tällaisia oli iso ilo antaa, kun tiesi että itsekin olisi ilostunut vastaavien saamisesta.


Ommeltujen patalappukuusten ja kuusigirlanderien lisäksi kyökissä on valmistunut pötkyläkaupalla herkullista salamia. Lihamestariksi en sentään ryhtynyt, vaan tein jouluisat makkarani suklaasta ja muista herkuista hyväksi havaitulla reseptillä manteliliköörissä marinoiden. 


Perheen innokkain leipuri myös neuloi isovanhemmilleen huiman upeat ja sangen paksut patalaput joulupakettiin käärittäväkseen. Niin hellyttävää oli seurailla sitä valmistelun intoa <3

Patalappujen valmistuttua keitettiin maailman helpoin ja mielestämme myös maailman paras piparitaikina, josta muovautui perinteiseen tapaan enkeleitä mummille ja pumpernikkeleitä isoisälle. Muuta ei voinut ajatellakaan kuulemma!

Meidän perheen jouluperinteetkin ovat lähivuosina läpikäyneet oman tsunaminsa, joten on iso ilo huomata kuinka monista pienistä puroista perinteet tihkuvat nykyisiin jouluihimme. Mitä ilmeisimmin myös tuleviin.

Just love it!


8 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea, kuinka olet perheinesi ottanut ilon irti jouluvalmisteluista. Ihanaa loppuvuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, iloa se oli! Myös esikoinen oli kavereineen tehnyt itse lahjan; äiti kääri paketistaan abipoikien seinäkalenterin! Tulevan vuoden katselen ihan uusin silmin poikia, joista osan olen oppinut tuntemaan jo kurahousuisina :) Ellen sitten jumitu koko vuodeksi ihailemaan hra Huhtikuutani... Myös kuopus valmistautui joululahjoihinsa itse. Hän kun lauloi joululauluja keskustassa keräten lahjarahat kasaan näin mukavalla tavalla. Vajaa viikko tätä vuotta, sitten kohden uusia kujeita!!

      Poista
  2. Teidän tuottoisassa ja lämminhenkisessä tonttupajassa on valmistunut mitä ihanampia herkkuja! Ja kortti runoineen on minusta yksi hienoimmista joukukortti-ideoista! Lumiukot ovat hauskat! Onnellinen äiti siellä elää yhtä huhtikuuta koko ensi vuoden!! Jouluinen salami on minulle uusi tuttavuus. Ensi vuonna sitä voisi kokeilla, mutta nyt alkaa olla suklaakiintiö täynnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) ... suklaa ei nyt enää maistu, eikä muutkaan herkut. mutta ei tää tila kauan kestäne ;)

      Poista
  3. Ihania lahjoja! Ruoka/herkkulahjat on ihan parhaita saada. Nuo lumiukot näyttää tosi hauskoilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän pitää mielessä ystävän sanoman mukaisesti sen että parhaat lahjat ovat sellaisia joista ei enää ½ vuoden jälkeen ole mitään jäljellä. Poikkeuksen tekevät TIETENKIN käsityöt ;). Lumiukkoja taitaa löytyä repertuaarista toistekin, niin suloisia ovat!

      Poista
  4. Ihania lahjoja. Korteista jupisijalle tiedoksi, että kuvakortit säilyvät saajien kätköissä muistona vuosikymmeniä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jupisija tietää asian, koska myös meillä säästetään kaikki saadut itsetehdyt kortit, ja niitä ajoittain yhdessä ihaillaan. Uskon jupinan olleen vain hetkellinen harmistus ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)