Huvilan huussissa

Lopetin otsikkoon vienosti viittaavan tv-ohjelman seuraamisen siinä vaiheessa kun ratkaisu aina ja kaikkeen oli maalata se valkoiseksi, ostaa kahta erikseen mainittua ja kuvattua perintörompetta lukuunottamatta kaikki kampsut uusina, ja tehdä pihatyöt järeillä bobcateillä ja vehreillä siirtonurmilla. Niin kaukana mun huvilaelosta kuin kuppa tätä nykyä Töölöstä. Kait.

Entä mitä sitten tein kun ryhdyin ehostamaan omaa huvilan huussia??? Avasin valkoisen maalipurkin. Lisäksi pari harmaasävyistäkin. Olivat kaikki jääneet jämiksi mökin sisä- ja ulkomaalauksista, ja nyt sudin ne tyhjiksi viime tippoja myöten niin pitkälle kuin sudittavaa suinkin riitti.

Ulkoseinien vaaleaa harmaata sai pintaansa oven sisäpuolikin ja sen vieressä karmit. Valkea sudittiin yhteen aiemminkin maalattuun seinään, kolme seinää jäi puupinnalle. Koska se näyttää musta kivalta ja koska maalikin loppui. Mökin harmaa lattiamaali vedettiin loppuun huussin lattiaan. Ihan ei riittänyt samaisen kopin vajasiipeen, mutta se ei tahtia haittaa, sillä siellä ei lattiaa juuri näy romppeen alta. Vielä ainakaan.

Inzenjööri naulasi kattoon vaalean laudoituksen sisälaudoituksen jämäpaloista. Pimeä vaja valostui kummasti. Lisävaloksi nakkasin seinälle vajasta löytyneen vanhan myrskylyhdyn, joka tässä huvilassa hoitaa sitä perintörompekiintiötä. Lyhdyn jota tuskin tullaan koskaan enää sytyttelemään. Viereensä se sai Saksasta aikoinaan vesiklosetin seinälle tuomani teoksen luomaan sivistyneen wc-kulttuurin henkeä rinsessojen paskahuussiin.

Vanhaa ja vääntynyttä, haljennettua ja ruostunutta naulakkoa pyörittelin vajan uumenissa vuoden sinä asiaan kuuluvana perintörompeosiona. Eivät ole siis mitään sukukalleuksia, vaan edellisen omistajan jälkeensä jättämää rojua jota riitti kahdenkin tyhjennyskehotuksen jälkeen itsekin siivoiltavaksi. Osa läpäisi seulan ja jäi paikoilleen. Minimiosa.

Tuunasin naulakon sahaamalla sen puoleen entisestä mitastaan. Kyytiä saivat haljennut puu ja vääntynyt koukku. Naulakko pääsi kunniapaikalle ovea vastapäätä. Reetalta sain Mörskän somistukseski ihanan sinkkisydämen kauniissa juuttinarussa. Ripustin koristuksen naulakkoon. Osuu ensimmäisenä silmiin oven avatessa.

Eiks melkein kaikissa huusseissa oo muuten sydän ovessa..? Mä en raaskinut tätä oven ulkopuolelle ripustella, jottei vaan voro vie aarrettani. Oven lukitsen ranchiltä lähteissäni isolla munalukolla, joten sydän saa roikkua turvassa ja sateeltakin suojassa sisätiloissa.

Huomaattehan kaikki varmasti myös sydämestä roikkuvan kruunun?! Se ei sitten ookaan mikään rinsessallinen pikkutiara, vaan oikein järeää kuningatarmallia. Huomiota sen sijaan ei kannata kiinnittää ruskeaksi jättämäni pystyparrun sivuun sutiutuneeseen maaliin. Kyllä mä parrun maalarinteippasin ennen seinän maalausta, mutta no can do. Vessapaperin lisäksi santapaperille töitä tiedossa kesällä...

Kuten tv:stä ammattilaisilta opin, tulee uushankintojakin tehdä. Näin sitten tein minäkin. Uuden pöntön hankin Hakaniemen Etolasta, vessapaprut Sörkän Lidlistä, hajusiepposäkin Porvoon K-raudasta ja samaisesta puodista vielä pari eurooppalaista sinkkiämpäriä lisäämään huussini maalaisromanttista tunnelmaa. Ämpärit lataan täyteen kuiviketta ja paperirullia. Mikään edellämainituista puodeista ei sponsoroi huussiani, ei edes minua. Se olen meistä minä joka pitelen kauppiaat leivissä.

Kyllä kelpaa nyt huvilan huussissa kesä kykkiä! Naapureille voi näppärästi pöntöltä moikkailla ja kuulumisetkin vaihdella jos jättää polulle antavan oven auki.

Kesä ja kärpäset <3