lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kukkaisunelmia

Menen aivan sekaisin kasviomalleista tehdyistä esineistä, tauluista, tekstiileistä, ja aina niitä ihaillessani haluan täyttää kotini sellaisilla. Ja kyllä Ebba Masalinin ihanaa, mustapohjaista opetustaulukuvitusta sitten kotoa löytyykin eri muodoissa, muttei sentään aivan koko koti kasviokuvia pursuten, vaan ennemminkin harvinaisina herkkuina siellä sun täällä.

Viime vuosina olen alkanut himoita myös Svenskt Tenn'in kasvikuoseja. Verhoina, tapetteina, mööbeleinä, kodintekstiileinä, tarjottimina, jne jne... Olen ajatellut kasvien ja kirkkaiden värien puhuttelevan pientä puutarhuria minussa näyteikkunoita ulkomailla ja firman näyttelyitä kuolatessani.


Vasta Designmuseossa parhaillaan olevassa, mutta aivan juuri (17.3.) päättyvässä itävaltalais-ruotsalaisen arkkitehdin, muotoilijan, taiteilijan ja Svenskt Tenninkin pääsuunnitelija kuuluisuutta niittäneen Josef Frankin näyttelyssä ymmärsin todellisen syyn: ne kasviokuvat <3

Kasvioista Josefkin kun on inspiraatiotaan ammentanut. Kaikkein selvimmin se on näyttelyssä nähtävissä vuosina 1940-41 suunnitelemassaan Flora-lipastossa, jonka materiaaliselosteeseen on kirjattu mahonki, paperi ja messinki. Paperina siis kasvioiden sivut, joita on kiinnitetty lipaston laatikoiden etumukset täyteen. Ennen seuraavaa muuttoa mun pitää kyllä selvittää onko tämä ihastuttava ja melkoisen kookas lipasto edelleen Svenskt Tennin mallistossa!


Esillä oli myös pari mustavalkoista valokuvaa niin Uppsalan yliopiston professorin, luonnontutkijan ja kasvitieteilijän Carl von Linnén kuin Svenskt Tennin perustajan  Estrid Ericsonin makuuhuoneista, jotka oli somistettu ja jopa tapetoitu kasviokuvilla. Lienee verhoista huolimatta aikas selvää kumpi kumman huone...


Näyttelystä bongasin parikin soffaa, joita mielelläni sovittelisin omaan olohuoneeseenkin heti kun sen neliömäärät noin tuplaantuisivat nykyisestä, sen verran reippaasti metrejä kun lemppareideni leveyteen uppoaa.



Voipi kuitenkin olla että massiiviset sohvat jäävät osaltani vain kukkaisunelmiksi, sillä kotiin palatessa vanhassa, yksivärisessä sohvassakin näki taas omat hyvät puolensa: sen kun kuorruttaa vaihtuvilla tilkkutöillä, niin on aina sesonkiin, muuhun sisustukseen tai ainakin edes omaan makuun kolahtava kokonaisuus olohuoneetta sulostuttamassa. Eikä tarvitse ainakaan sohvan takia ruveta etsimään uutta asuntoa...

8 kommenttia:

  1. Piironki on upea! Sen sijaan kukkaissohva ei istu minun kotiin enkä minä kukkaissohvaan. Yksivärisen hyvä puoli on juuri tuo, mitä sanoit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tässä vaiheessa aatosten hautumista! Hassua miten kukkaishurahdus viekin mennessään, onneksi olin näyttelyssä enkä luottokortin kanssa kaupassa, koska vasta kotona tilkkutöitä sohvalla pöyhiessä tajusin yhtälön kehnouden :)

      Poista
  2. Mieli on lähellä luontoa :) Kauniit kasvipiirustukset, varsinkin vanhaan tyyliin on vaan niin kauniita <3 Sepä vasta olisikin kun asuntoesittelyssä ilmoittaisi etsivän asuntoa soffalleen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä <3 Monikohan asunnonvälittäjä päätyy kuulemaan tuollaista perustelua..?

      Poista
  3. Tykkään myös noista kasvijutuista! Lipasto olis tosi makee.

    VastaaPoista
  4. Hurmaavia mööpeleitä! Ja harmi, että näyttely on jo loppunut, kun pitkästä aikaa pääkaupunkiin suuntaan sunnuntaina. Onhan siellä kyllä muutakin, Magritte ainakin, muttei ehkä soffia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmaava on juuri täsmäadjektiivi näille! Harmi että menivät sulta nyt ohi, mutta jospa jatkat matkaa Helsingistä Tukholmaan heidän puotiinsa... Antoisaa Magrittea joka tapauksessa! Jaa-a, mullahan onkin arvaus kenen seurassa ;)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)