Onnea on teini, joka antaa ymmärtää mamin pysyneen edes jotenkin tyylin syrjässä kiinni katsastaessaan äidin vaatehuoneen sisällön säännöllisesti, ja lainatessaan tai omakseen ottaessaan sieltä osan päivän vaatetustaan. Onnea on myös tyttö, joka arvostaa kierrätystä ja laatua vaatekankaissa. Tällöin jostain kumman syystä mamille pieneksi jääneet, mutta silti laadukkuuden vuoksi talteen jääneet vanhatkin vaatteet löytävät uuden käyttäjän ja käyttötarkoituksen.
Viimeisin tällainen muokkaus tehtiin viime vuosituhannella sääriäni lämmittäneeseen pitkään Jackpottin villahameeseen. Sirosäärinen neiti halusi lyhyen mutta lämpimän puolihameen syksyiseen garderooppiinsa, joten mami ilolla pätkäisi vuosia hilloamansa vaatteen. Hameen, jonka oli jo perinyt siskoltaan, neidin tädiltä siis. Varsinainen sukuhame <3
Hameesta ylijääneen helman ompelin samalta istumalta pitkulaiseksi tyynynpäälliseksi, jonka koristelin vielä kolmella turkispampulalla. Villaisen ja turkissomisteisen tyynyn sijoitin parvekkeen rottinkituoliin, ja sen myötä totesin syksyn saapuneen parvekkeellekin! Kasveissakin kun niin ruukuissa kuin laareissa alkaa vehreys korvautua syksyn sävyillä.
Peukutan kierrätystä! Hameesta tuli varmasti hyvä ja tuo korituoli näyttää hyvin houkuttelevalta... Kiva olisi tuollaiseen istahtaa vaikka kirjan kanssa huilimaan.
VastaaPoistaMinä myös, on aivan erityisen palkitsevaa antaa jollekin vanhalle ja hyvälle uusi elämä <3 Hame näyttää niin hyvältä neidin päällä, ja on saanut kivaa huomiota kavereiltaankin. Korituolit kotiutuivat talvella Bauhausista meille, ja ovat kieltämättä olleet tiiviissä käytössä niin kahvikuppi kuin kirja kourassa parveke-elosta nautiskellessa tai löylyjen lomassa vilvoitellessamme.
Poista