Keittiöremontti osa 2

Mennyt talvi oli edellisiä vastaavia paljon pidempi. Ihan oikeastikin, ei vain mielessäni! Lunta riitti valleittain marraskuusta huhtikuulle, kinoksissa sai kahlailla aamun pimeydessä ja iltahämärissä kodin ja työn väliä, ja vapaa-ajalla kaivaa autoa parimetrisistä lumikasoista, jotka aura ja ohi ajelevat ratikat olivat prässänneet tiiviiksi keoiksi autoparan ympärille ja päälle. Valkea lumi piristää mieltä, mutta Helsingin keskustassa se lumi ei kovin kauaa valkeana pysy, ja pakkastenkin paukkuessa tuli väsymys talveen. Flunssa kesti puoli vuotta, krooninen kurkkukipu valvotti öisin ja sen myötä tullut tokkura sekoitti iltapäivisin. Lääketieteestä haettiin selityksiä oireille maallikon mielestä hyvinkin kaukaa: poljin mm. sydänrasituskokeen. No, kyllä koetta valvonutta lääkäriäkin nauratti kun kerroin että olin saanut lähetteen testiin kurkkukivun vuoksi... Lopputulos oli se että kaikki arvot olivat hyviä ja kestävyyskunto loistava. Silti koski ja niiskututti, painokin vain jatkoi nousuaan.

Muutamat ystäväni olivat jo tovin panneet ruokailutottumuksiaan ja ruokakaappejaan uuteen uskoon loistavin tuloksin. Sairauksia oli voitettu, painoa oli pudonnut ja pirteyttä tullut lisää. Positiivisten lähiuutisten lisäksi löysin samoihin aikoihin myös muutamia mielenkiintoisia blogeja ruokaremonteista, ja niinpä sitten vihdoin viimein minäkin sytyin asiaan.

Jännää kuinka asiaan jo hiukankin perehdyttyään tekee nopeita muutoksia syömisessään. Syöminen ei olekaan enää vatsaa täyttävää mättämistä, vaan energia- ja hyvinvointilähteiden tarjoilua omalle keholle. Keväiset uutisoinnit koululaisten ruoan laadusta (tai laaduttomuudesta), E-koodit, Atso-värit ja Espanjan-kurkkuskandaalit saavat tarkastelemaan omaa ostoskoriaan melko kriittisesti ja muutoksia tapahtuu! Kärryyn alkaa keräytyä luomua ja lehtivihreää. Pienen eskarilaisen kanssa tehty kauppamatka saa äidin tuntemaan itsensä kalkkikseksi, kun 6-vuotiaskin tiedostaa luomuasiat ja osaa hyllyistä hakea nopeasti oikeat tuotteet. Aivan kuin olisi jo odoteltu että äitikin hoksaisi asian..?

Keväällä on hyvissä ajoin kärrätty mökille vino pino pakasterasioita odottamaan loma-ajan marjasesonkia. Onhan niitä marjoja aina ennekin kerätty ja säilötty, mutta ehkä enemmän herkuttelumielessä, tulevana kesänä tositarkoituksella. Mustaviinimarjapuskien määräkin on kasvimaalla juuri tuplattu. Mökkimaastossa on hortoiltu, vanhaa tietämystä villivihanneksista päivitetty lisäopeilla, ryöpätty ja silputtu.

Ekologisemmissa kaupoissa on alettu käydä. Meikkipussikin alkaa jo luomuuntua. Tumma suklaa on maistunut aina, mutta nyt harvinaisena herkkuna vielä paremmin ja hyvällä omallatunnolla. Superfoodeihin on alettu tutustua ja siementen aiemminkin runsasta käyttöä lisätty ennestään. Kokemuksia hampustakin on laajennettu matosta kannabiscuitseihin :). 20-vuotinen aamiaisperinteeni on muutettu naps vaan, Hesarin kanssa aiemmin ehdottoman pakolliset ison kahvin ja ruisleivät ovat korvanneet vihersmoothiet.

Sokeri on vaihtunut tummemmaksi ja herkut karsiutuneet, kun vaalean viljan mässytys on vähentynyt radikaalisti. Aiemmin suurkulutuksessa ollut pastakin on päässyt melkoiseen pannaan. Keittiönpöydällä ei koreile enää keksipaketit, vaan kaunis pullo- ja purnukkarivistö energiaa ja hyvinvointia lisäämässä.

Ai mikä olikaan keittiöremontissa osa 1? No, se oli viimevuotinen vaihe jossa itse asuimme evakossa ja työmiehet kaatoivat vanhaa ja pystyttivät uutta seinää tuoden metrin verran lisää leveyttä keittiöön, kaapistot ja koneet vaihdettiin ja kaikki pinnat uusittiin, jopa ikkuna ja patterikin vaihtuivat. 

Keittiöremontti osa 3 on myös jo vauhdilla suunnitelmissa. Itse asiassa suunnitelmiakin on 3. Täytyy piirtää ne puhtaiksi ja odotella sopivaa saumaa, jolloin esitellä asia rakkaalle siipalle. Hän kun keskittyy edelleen nauttimaan siitä että kodin remonttipölyt ovat vihdoinkin lähestulkoon laskeutuneet... Suunnitelmat jakautuvat kolmeen vaikeus- ja kustannustasoon. Tyydymmekö vain itse siirtelemään kaappeja ja koneita vähän uusille paikoille, vai päädymmekö muuttamaan nykyisen makuuhuoneen ruokahuoneeksi? Tämä vaatisi aukon tekoa juuri rakennuttamaamme seinään, sähkövetojen siirtelyä ja luotettavien remonttimiesten haalimista taas ties mistä. Ja sen laskunkin maksamista. Toisaalta sillä kuitenkin saisimme päälle satavuotiaalle ruokasalin kalustollemme arvoisensa paikan, haikailemamme keittiösaarekkeen, lisää työskentelytasoa ja toiminnallisuutta vasta suurentuneeseen keittiöön. Täytynee keskittyä tämän kuvan piirtämiseen ja asian esittelyn oikea-aikaisuuden valmisteluun erikoisen huolellisesti...