Takinkääntö

Törmäsin pari päivää sitten tällaisiin kulhoihin ja ihan pakkohan ne oli ottaa mukaan! Näyttivät niin houkuttelevan rustiikeilta. Sieluni silmin näin emännän ranskalaiskyökissään alustavan quiche-taikinaa juuri tällaisessa vanhassa kivivadissa, ja pyyhkimässä jauhoiset kätensä ruudulliseen keittiöpyyhkeeseen.

Tavoitatko sinä saman näyn ja paistuvan piiraan tuoksunkin?

Mikä sitten teki minusta nämä ihanat kulhot ostaessani takinkääntäjän? No, rehellisesti sanottuna parikin asiaa:

1)  Olin jälleen kerran juuri todennut että en tarvitse kotiin enää yhtään mitään tavaraa tai hilavitkutinta ja ottanut päinvastoin pyrkimyksekseni kantaa tavaraa kotoa ulos entistä tiiviimpään tahtiin.

2)  Olin juuri vasta herännyt tietoisuuteen muovin vaaroista, ja siitä kuinka muovi on lähes suurinta myrkkyä elintarvikkeille, ja kuinka niiden kautta sitten täytämme kehoammekin muovilla.

Se, miten tuo paha muovi liittyy näihin kulhoihin, onkin sitten se jutun juju. Kulhot kun eivät ole vanhat eivätkä kiveä, vaan Etolan tämän syksyn uutta mallistoa...

Puolustelen moraalitonta hankintaani sillä että olen vammauttanut käteni mm. raahatessani juhlien yhteydessä painavia hääposliineja ees taas kyökin ja saunatuvan väliä. Nyt saan sapuskat kauniisti edelleen tarjolle ja kantaminen onkin niin paljon kevyempää puuhaa, ei tuntune enää missään. Lisäksi minun ei tarvitse enää sydän sykkyrällä pelätä että pudottaisin ihanan ja tunnearvoltaankin suuren kulhon kellarinkäytävillä. Silläkin että sirpaleet saattaisivat lisätä onneani. Olenko siis ehkä jopa edistänyt sekä raajojeni että sydämeni terveyttä turvautumalla muovisiin astioihin? Kenties jatkossa vain hoputan vieraat syömään todella nopeasti, jotta muovia ei ehdi liueta ruokiin...

Mitä takinkääntötemppuja, pahaa tai muuten vain

moraalitonta sinä olet puuhastellut viime aikoina?