Munaisaa pääsiäistä!

Perheemme pääsiäiskoristeet tuntuvat muodostuvan lähinnä munista. Nuorena parina innostuimme siipan kanssa maalailemaan tyhjiksi puhallettuja munankuoria. Näimme Lahden taidemuseossa Fabergén munia ja ryhdyimme rustaamaan vahvoilla väreillä kultamaalisomisteisia luomuksia. Viisitoista vuotta ja neljä muuttoa myöhemmin tiusta on jäljellä neljä kuorta, jotka kohta alkavat saada osakseen yhtä kunnioittavaa ja varovaista käsittelyä kuin alkuperäiset innoittajamme. Tänä vuonna ”fabergémme” päätyivät munapuun oksille.

Venetsiassa lasihulluuteni laajeni lasimuniin Muranon tehtaalla niiden väriloistoa ihaillessa. Keräilyhimo ei onneksi ole kuitenkaan riistäytynyt käsistä ja kokoelmat ovat karttuneet vain muutamalla munalla.

Pari laatikollista näitä puumunia roikkui meillä vuosikausia haarautuvista kattolampuista. Remppaevakkomuuton yhteydessä lamput läksivät kiertoon ja munat ovat pysyneet laatikossa jo pari pääsiäistä. Raahasin taannoiselta maakuntamatkalta näyttävän risun parveketta somistamaan, ja olin ajatellut ripustaa nämä siihen. Oksa näyttää kuitenkin niin hauskan herkältä ihan sinällään parvekkeen seinää vasten, että joudun keksimään näille vielä jonkun muun paikan. Ehdotuksia?

Olemme muksujen kanssa käyneet parina vuonna askartelemassa pääsiäismunia niin Tuomiokirkon kuin Suomenlinnan kirkon kryptissa. Hauskan touhukasta pääsiäiseen laskeutumista, kun illan huovuttaa + lakkaa + maalaa + liukuvärjää + käärii ja koristelee mitä erilaisimpia munia. Nämäkin ovat niin arvokkaita, mamin kruununjalokiviä <3 Kummasti tuntuvat houkuttelevan maljan mylläykseen yhtä sun toista, isompaa ja pienempää vierailijaakin. Jahka lapset ovat kasvaneet ohi askarteluiltaiästä, taidamme siirtyä kotona tee- ja sipulinkuorivärjäysten saloihin perehtymään, tietenkään unohtamatta riisinjyväkuviointeja.

Munakranssi on tarttunut mukaan matkan varrella ja somistanut jo monta vuotta ulko-oveamme. Kuten kuvasta näkyy, ovea on läimäytelty kiinni joskus sellaisella vauhdilla että kranssikin on lennähtänyt rapun lattialle ja kuorissa on säröjä. Tänä vuonna kranssi jäänee eteislipastoa koristamaan. Meillä kun on uusi, paloturvallinen ulko-ovi johon talon turvallisuusvastaava, alias siippani, ei anna pikkurouvan lyödä naulaa johon koristeen ripustaisi. Huoh, tämä on sitten hinta jonka saa maksaa kun perheen kummatkin aikuiset puuhailevat ajoittain pelastus- ja turvallisuuskysymysten parissa… Ja juu, on kokeiltu niin tarra- kuin imukuppikoukkuja. Eivät pysy!!!

Jääkaapissakin kököttää jo yksi maalattu taideteos, kun perheen taiteilija otti varaslähdön pääsiäiseen. Tovin jo jännittelimme jääkö tämä yksilö tänä vuonna ainoaksi maalatuksi kananmunaksi, kun kovasti ovat kauppojen munahyllyt ammotelleet tyhjyyttään viime aikoina. Lapsetkin olivat jo huolissaan tästä akuutista ruoka-ainepulasta: onko vuosien perinne munien maalailusta isovanhempien kanssa katkolla tänä vuonna?!? Ei ole, isoäiti on löytänyt jostain päin munapulan riivaamaa Suomea munia maalailtavaksi.

Pääsiäisen luvatussa maassa Saksassa asuvat ystävät ovat useana vuonna muistaneet meitä ihanilla marsipaaniherkuilla niin joulun kuin pääsiäsen aikoihin. Namit on pistelty napaan hyvällä halulla heti, mutta onpa joistakin herkkuhetkistä muistot munankuorina vielä tallella.

Ja totta kai meiltä löytyy myös paljon suklaisia munia! Meillä kun tipu käy ne munimassa piiloihin pitkin poikin kotia jo Pitkäperjantain vastaisena yönä. Heräämme siis Pitkäperjantaisin hyvin, hyvin aikaisin… Hieman epäkristillistä, mutta saavathan lapset heti loman aluksi päästellä sokerihimon valloilleen ja loman mittaan verensokerit ehtii taas jo tasaantua. Ei tarvitse sitten kouluun palailla ihan sokerihumalassa… Seliseli, oikeasti se taitaakin olla se tipu joka ei malta pidempään munia jemmata eikä myöskään odotella hauskojen piilojen etsimistä. Sille joka ei vieläkään taivu selityksiini, voin antaa myös historiatietoa vakuuttelun pohjaksi: Menneet pääsiäiset olemme viettäneet mökkeillen ja mökkioloissahan ei ole yltäkylläisesti säilytystiloja. Tipun henkilöllisyys olisi saattanut siis kaappitilan rajallisuuden nimissä paljastua ja traumatisoida tipua hartaasti odotelleet ja yhäkin jossain määrin (sain tänä vuonna ensimmäisen kerran ostoslistatoiveen…) odottelevat lapsiparat. Riittääkö jo? Riitti tai ei, meillä munia syödään jo perjantaista alkaen!

Voinee sanoa että munakokoelma alkaa olla mittava :). Ja ensi vuonna sen on taas tarkoitus karttua entisestään. Vuokrasinpa naapuriltakin juuri ylimääräisen kellarikomeron munavarastoksi…

Munaisaa ja mämmistä pääsiäistä Sinullekin!