13.6.12

Haastetta liiallisesti: Gloriosa Rotschildiana, osa 3

Upean keijunköynnöksen viime kesänä kasvattanut, ja sen juurimukulasta taas uutta komeutta nostattava ystävä rohkaisi mua suuren epätoivon hetkellä toteamalla että ”kosteaa ja kuumaa, kyllä se pistää vanhaankin juurakkoon eloa”.

Hetken mietin että onko tämä nyt parisuhdeoppia vai puutarhanhoitoa, ja ratkaisin asian kiikuttamalla kosteana pitämäni keijun ruukun toistaiseksi parvekkeelta takaisin sisään. Ei viimaa eikä vetoa ennen viheriöintiä…

Varsinaista tehohoitovaihetta käytiin läpi jokunen toukokuinen päivä, kun ulkolämpötila veti päivällä hyvinkin helteeksi. Kiikutin ruukun aamuisin parvekkeelle nauttimaan valosta ja lämmöstä ja yöksi takaisin sisään, jottei juuri vilustu. Ruukun parkkeerasin vielä pianon viereen, jotta pääsi nauttimaan sulosoinnuista.

Esikoiselle soitimme aikanaan vauvana paljon Mozartia, koska se jonkun silloisen tuoreen tutkimuksen mukaan nosti äo:n huippuun. Ja koska anoppi kiikutti levyn olkkariin… Lapsen kohdalla tuntuu toimineen, mutta nyt ei kukaan meistä tainnut huomata tehdä samaa Gloriosalle. Ei tosin huomattu tehdä enää parille seuraavallekaan lapselle, kääks…

Hitsinpimpulan rehu vaan ei tuntunut olevan moksiskaan ponnisteluistani! Siinä vaiheessa kun ruukusta alkoi verson sijaan nousta tunkkainen tuulahdus, päätin katsoa tehohoidon päättyneeksi ja kiikutin ruukun pysyväisparkkiin partsille.  Olenko muuten kertonut että se painaa tosi paljon? Halkaisija ei ole järin suuri, mutta syvyyttä on about 40 cm, ja siis täynnä hyvää multaa Gloriosan kukoistusta varten…

Odottamisesta tuskastuneena toteutin epätoivonhetkensuunnitelmani, ja istutin yhden takapihalla talvehtineen hortensian ruukkuun. Toki sivuun ja juurta häiritsemättä. Josko vaikka vielä jotain tapahtuisikin…


Muutamaa iltaa myöhemmin luin kirjaa viktoriaanisesta kukkaiskielestä, ja opin että hortensia merkitsee maltillisuutta. Nauratti: kun multa meni maltti Gloriosaa odotellessa, niin tempaisin hortensian ruukkua sulostuttamaan. Piiloviesti siitä että olisi aika ja paikka kehittää tämän puutarhurin maltillisuutta..?

No, kävi sitten ilmi että tämä hallanarka juuri oli kulkeutunut Amsterdamin kukkatorilta mulle koneen ruumassa. Lopetin välittömästi epäonnistumisesta märehtimisen. Jos joku vaan ei kestä pakkasta, niin se ei sitä kestä! Syväjäädytys myös selittää sen miksi juuri ei muuttunut ulkonäöltään lainkaan, vaikka vietti kaksi kuukautta kosteassa mullassa.

Kutsuin juuren lahjoittajan partsille siemailemaan kylmää Limoncelloa ruukun juurelle. Pidellään jäähyväispuheita ja illan edetessä ehkä huomataan että jotkut asiat ovat hyviä hyisen kylminä ja jotkut taas ei. Sen verran homma jäi nyt vaivaamaan, että taidan hankkia jostain uuden pätkän juurta ensi keväänä. Mä jo niin ehdin kiintyä ajatukseen kukkivasta köynnöksestä. Ja mitä tulee uhkean Gloriosan kasvattajan vinkkiin, niin joudun toteamaan että tällä kertaa se ei meillä toiminut kukkaruukussa.

Maltillista päivänjatketta!


2 kommenttia:

  1. Vähän syyllinen ja suruisa olo tietoisuudesta, että mä olen saattanut tietämättämi murhata tämän ihanuuden tullessani. Tosin joku työkamu sanoi, että ehkä se olisi pitänyt juurruttaa vesilasissa. Mitä häh? Ei niissä ohjeissa vissiin niin lukenut. Pitänee lähteä uudestaan Damiin :) hyvä syy sekin kuin myös kukan hautajaiset Limoncellon siemailuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no höpsis! otetaan tää "koko ajan oppii uutta" -juttuna :). ja ensi keväänä uusi yritys!!! ohjeissa ei tosiaan mainittu vedessä juurrutusta. se toimii hennommilla, mutta vähän arveluttaa tolla patukalla... who knows..? pääasia että löytyy hyviä syitä useampaankin nautintoon :)

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)