Poikkesimme kesälomareissulla Ruotsissa kauniin Vätternin rannalla sijaitsevaan idylliseen pikkukaupunkiin Grännaan. Poikkeaminen ei ollut sattumaa, vaan tarkkaan suunniteltu taukopaikka ajomatkalla halki maan Göteborgista Tukholman liepeille. Vesi kielellä odottelimme pääsyä tauolle tuohon polkkakarkkien kotikaupunkiin!
Etukäteen hieman huvitti ajatus siitä että Polkagris-karamelli on yksi Grännan ja koko Ruotsin tunnetuimmista tavaramerkeistä. Juu juu, että Volvon, Ikean ja Abban rinnalla punavalkoinen piparminttupastilli…
Kuvittelimme kaupungin pääkadulta löytyvän muutaman matkamuistokojun, jossa polkagrisareita turisteille myytäisiin. Perille päästyämme saatoimme todeta olleemme niin väärässä! Koko kaupunki oli yhtä punavalkeaa idylliä, ja sen nimen voisi mielestäni aivan hyvin vaihtaa Polkaksi.
Pääkadun varrelta löytyi useampikin ”leipomo”, jossa karkkeja valmistettiin, ja mikä hauskinta, yleisön edessä. Saimme seurata taikinan valmistumista, sen muovausta elastiseksi massaksi käsin ilmassa pyöritellen kuin pizzapohjaa, paloittelua ja muotoilua kuuluisiksi karkkitangoiksi, jäähdytystä ja pakkausta. Kaikki huiman taidokasta käsityötä, jota nuoret miehet melkoisin rutiinein suorittivat. Saimme myös työn lomassa kyökistä herkulliset maistiaiset: lämmintä polkagris-taikinaa. Siis niin herkullista! Parempaa kuin valmiit karkit…
Myymälät oli sisutettu kauniisti vanhaan tyyliin ja henkilökunta karkkileipureista myyjiin pukeutunut tyyliin sopivan vanhahtavasti. Mukaan tarttui niin tuliaisiksi kuin omiksi matkamuistoiksi tai kesäherkuiksi polkkaa useammassa muodossa; perinteisinä tyynyinä, pitkinä paksuina tankoina ja kauniina kierteinä.
Niitä on sitten ollut mukava kotoisissa maisemissa imeskellä ja muistella hauskaa matkaa. Muksut suunnittelivat jossain vaiheessa karkkitangon sujauttamista mikroaaltouuniin, josko näin saisi takaisin herkullisen taikinamaisuuden. Salettia on että tuonne mennään uudelleen, ja nautitaan sitten vielä pidemmän aikaa kauniista kaupungista uudistettuine satamineen ja visiitteineen Vätternin helmeksi kutsutulle pitkänomaiselle saarelle Visingsölle. Parhaiten saaren nähtävyyksiin tutustuu kuulemma polkupyörän satulassa tai hevoskiesien kyydissä, joten siitähän sitä jo alkaakin pukata seuraavan reissun hauskaa matkaohjelmaa...
Noi namut oli mun lemppareita 70-luvulla :) nykyään tulee kova sokerihumala mistä vaan irtokarkeista. Suklaasta ja jädestä ei. Kumma juttu.
VastaaPoistaJuu tuli Grännassa heti mieleen lapsuuden karkkipäivien kioski-matkat, kun markka kourassa käveli ostamaan pussillisen irtsareita. Aina muutama polkka piti pussiin saada mahtumaan. Sit jossain vaiheessa noi katosivat ja lähinnä jouluisin näki niitä kuusen oksille ripustettavia sauvoja. Ehkä nyt sitten olikin sitä suurempi ilo nauttia helteisen kesäpäivän illassa näitä herkkuja lempeässä auringonpaisteessa ja suvituulen puhalluksessa :)
VastaaPoista