Pää pyörällä

Sillä lailla superihanasti. Sain nimittäin niin kaunista ja vilpittömän kuuloista palautetta blogistani tilkkupiiriystävältä, että aivan häkellyin. Jotenkuten sain ompelukoneen takaa änkytetyksi kiitokset kauniista sanoista, vaikka osa kiitoksesta saattoikin hukkua yleisen rupattelun alle. Toivottavasti edes osa päätyi korviin, joille se oli tarkoitettu.

Härregyyd, eihän meillä koto-Suomessa ole tapana kiitoksia jakaa eikä harvoin saaduista sellaisista juuri kiitelläkään. Kynttilää vaan pidellään tiukasti vakan alla... No, minä en pitele, vaan usein kärjistän tilanteet täysin toisin päin. Oma kehu on parasta kehua on mulle opettaneet vanhat ja viisaat pilke silmässä, ja sen yritän muistaa. Kovasti kun omia kupruisiakin tuotoksiaan kehuskelee, niin saa ympäristönkin hymähtelemään, hymyilemään ja parhaassa tapauksessa jopa nauramaan mukana. Oletettavasti mukananaurajat ymmärtävät tilanteesta riippuen niin mun kehuun liittyvän sarkasmin kuin onnellisen tyytyväisyyden.

Kun aikansa on itseään opetelleut kehumaan ja kiittämään, osaa sitä tehdä jo ympäristöllekin. Sen osaan jo. Uudenvuodenlupauksessa sen sijaan lupasin opetella kiittelemään itseäni, joten tässä tulee taas jotta pläjähtää:

On se hienoa että olen löytänyt ympärilleni Eevan kaltaisia aurinkoisia ihmisiä!

 

Hilpeää perjantaita niin sinulle Eeva, kuin teille muillekin ihanuuksille!

Pää pyörällä kohden viikonlopun rientoja.