Viime viikolla vietin kahvipummielämää oikein urakalla. Siinä sivussa kyllä kylvin, koulin, latvoin ja lannoitinkin melko urakalla. Koulunkäynnissä oli ohjelmassa viikko kasvihuonetuotantoa ja sehän oli eksoottista; kirkkaasta päivänpaisteesta sai nauttia +30 asteen lämmössä huumaavan hyvässä tuoreen mulla tuoksussa. Ja aina välillä piipahtaa ulos hankien keskelle. Voisi sitä kesälomaviikkoaan vietellä huonommissakin olosuhteissa, ja on vieteltykin! Elävästi muistan senkin heinäkuun, jolloin vettä satoi 27 päivänä, keskilämpötila pysyi yöt ja päivät +14 asteessa ja muta valui mökkipihan rinnettä alas...
Nyt oli siis kelit ja hommat kohdillaan, vain kahvia puuttui. Sitä pummin vanhemmilta opiskelijoilta, jotka olivat puutarhan nurkan osanneet varustella keittimellä ja maitotölkillä. Loppuviikosta oli tullut jo niin monta kupillista pummittua, että päätin osallistua yhteiseen hyvään tuomalla kahvileipää, tai kastettavaa, kuten eräs ystävä asian ilmaisee. Aina tuo termi jaksaa mua niin kovasti huvittaa! Sielun silmin näen mummut ryystämässä kaffea tassilta ja kastamassa nisua höyryävään kuppiin...
Anyway, ajatus oli kaunis ja kalenteri tukossa, ei ollut illalla aikaa leipoa eikä laitella. Niinpä tarjosin opiskelutovereille ja opettajillekin herkullisia kotona purkitettuja keksejä. Pari purkillista kirjavilla karkeilla ja suklaamöykyillä kourrutettuja cookeja teki vauhdilla kauppansa ja keräsi kiitosta! On se ihanaa että K-kaupan Pirkka oli hoitanut puolestani leipomisen tällä kertaa. Nyt riitti että kätevä emäntä keräsi vain kiitokset, ja pani kotona purkit pesuun seuraavaa kertaa varten.
Nyt oli siis kelit ja hommat kohdillaan, vain kahvia puuttui. Sitä pummin vanhemmilta opiskelijoilta, jotka olivat puutarhan nurkan osanneet varustella keittimellä ja maitotölkillä. Loppuviikosta oli tullut jo niin monta kupillista pummittua, että päätin osallistua yhteiseen hyvään tuomalla kahvileipää, tai kastettavaa, kuten eräs ystävä asian ilmaisee. Aina tuo termi jaksaa mua niin kovasti huvittaa! Sielun silmin näen mummut ryystämässä kaffea tassilta ja kastamassa nisua höyryävään kuppiin...
Anyway, ajatus oli kaunis ja kalenteri tukossa, ei ollut illalla aikaa leipoa eikä laitella. Niinpä tarjosin opiskelutovereille ja opettajillekin herkullisia kotona purkitettuja keksejä. Pari purkillista kirjavilla karkeilla ja suklaamöykyillä kourrutettuja cookeja teki vauhdilla kauppansa ja keräsi kiitosta! On se ihanaa että K-kaupan Pirkka oli hoitanut puolestani leipomisen tällä kertaa. Nyt riitti että kätevä emäntä keräsi vain kiitokset, ja pani kotona purkit pesuun seuraavaa kertaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)