Korismamman kyökissä leivotaan urakalla. Kaksi poikaa pelaa koripalloa, joten buffetvuoroja kertyy vuosien varsille runsaasti. Luulisi leipomusrepertuaarinkin siis olevan laaja, vaan eipä ole! Ei edes suppea, vaan vain ja ainoastaan yksipuolinen. Meillä nimittäin tykätään piimäkakusta kuin hullu puurosta, joten omien urheilijoiden makumieltymysten mukaisesti saan leipoa vuodesta toiseen piimäkakkumuffinsseja. En valita, homma on niin helppoa ja menee niin rutiinilla! Ja maistuuhan ne mullekin...
Puoliammattimaisuutta lähentelevä buffet-leivonta on lisännyt kyökkikamavarusteluani yhdellä tarvikkeella. Suurella valkoisella pesuvadilla... Eli se siitä välineillä koreilusta!!! Vatiin on helppo heittää pussillinen jauhoja, soodat sekä mausteet, lopuksi vielä loraus öljyä ja koko litran pönikkä piimää, ja kauhalla vain sekoitella sotku tasaiseksi taikinaksi.
Juniorista on kehkeytynyt melkoinen mestarikokki, ja häntä mielelläni lellin kantamalla kotiin hienoja ja hintavia varusteita, mutta mulle tärkein juttu on euron vati ikivanhojen muffinssipeltien lisäksi. Okei, okei, kyllähän mäkin vähän pientä varustelua harrastelen, välillä vähän liikaakin...
Viime peleihin olemme muksujen kanssa hihitellen koristelleet muffinssit. Näillä muffareilla syötettiin musta-puna-valkoisen Namikan lisäksi vihreä-keltaisen Espoon Hongan väkeä. Ja kuinka pääsikin noi nompparellit ropsahtamaan noin että Namikan väreille osui kultaa ja Hongan väreille hopeaa..? Kyllä mä pieniä omantunnotuskia koin jo kyökissä, ja enemmän vielä lopputuloksen kuultuani. Oli mun ylpeys kalahtanut lapseni nilkaan, ja voitto mennytkin Hongalle.
Seuraavaan peliin otimme sitten suosiolla reilun urheilijamaisen ja maltillisen linjan: päätimme että kaikki ovat tähtiä, suuria tai pieniä.
Puoliammattimaisuutta lähentelevä buffet-leivonta on lisännyt kyökkikamavarusteluani yhdellä tarvikkeella. Suurella valkoisella pesuvadilla... Eli se siitä välineillä koreilusta!!! Vatiin on helppo heittää pussillinen jauhoja, soodat sekä mausteet, lopuksi vielä loraus öljyä ja koko litran pönikkä piimää, ja kauhalla vain sekoitella sotku tasaiseksi taikinaksi.
Juniorista on kehkeytynyt melkoinen mestarikokki, ja häntä mielelläni lellin kantamalla kotiin hienoja ja hintavia varusteita, mutta mulle tärkein juttu on euron vati ikivanhojen muffinssipeltien lisäksi. Okei, okei, kyllähän mäkin vähän pientä varustelua harrastelen, välillä vähän liikaakin...
Viime peleihin olemme muksujen kanssa hihitellen koristelleet muffinssit. Näillä muffareilla syötettiin musta-puna-valkoisen Namikan lisäksi vihreä-keltaisen Espoon Hongan väkeä. Ja kuinka pääsikin noi nompparellit ropsahtamaan noin että Namikan väreille osui kultaa ja Hongan väreille hopeaa..? Kyllä mä pieniä omantunnotuskia koin jo kyökissä, ja enemmän vielä lopputuloksen kuultuani. Oli mun ylpeys kalahtanut lapseni nilkaan, ja voitto mennytkin Hongalle.
Seuraavaan peliin otimme sitten suosiolla reilun urheilijamaisen ja maltillisen linjan: päätimme että kaikki ovat tähtiä, suuria tai pieniä.
Namika voitti ja mamman piimäkakkupoika teki voittokorin! Sai poitsu suosiolla pistellä poskeensa kaikki myymättä jääneet muffarit. Oli ansainnut herkkunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)