7.9.13

Sadonkorjuuhommia


Menneenä kesänä, ja jo tämän uutukaisen syksynkin aikana on saanut satoa maasta korjata kirjaimellisesti hiki otsassa. Nykyisessä työssä pellolla kirjo on ollut runsas: alkukesän raparperista, mansikasta ja juhannuspotusta nokkosten ja ketunleipien kautta syötäviin koristekukkiin, ja edelleen perinteisempään antiin eli sipuleihin, palsternakkaan, lehtikaaliin, härkäpapuihin, kurpitsoihin, herneenversoihin ja -palkoihin, mangoldiin ja mustajuuriin sekä tomaatteihin. Tutuiksi ovat tulleet, nyt pitäisi vielä opetella ne ja moni muu tilalla kasvava verso latinaksi... 

Kotiparvekkeellakin satoa on saanut korjata edellisvuotta runsaammin. Kesä puputettiin herneenversoa kuin kaniinit. Palkoja syötiin pariinkin otteeseen; ensimmäiseen varhaiskevään viljelykseen iski rupi ja herkuttelu jäi maisteluun, mutta loman aikana roihahtaneesta versoviljelmästä sai makeita palkoja kaupunkiin palaajat pistellä poskeen. Kirvat pistelivätkin taas poskeensa lomailijoiden latva-artisokat, salaatit, chilit ja yhden setin basilikaa. 

Basilikaa pukkaa niin runsaasti että kotitekoisella pestolla on saanut pitkin kesää herkutella, ja sitä on tiedossa vielä syyspastankin päälle, naminami! Ruohosipulia olen niin kuivattanut kuin silpunnut pakkaseen, ja tietenkin sitä on syöty herkkuna ihan tuoreeltaan. Persiljaa menee kuivana ja tuoreena erilaisiin keitoksiin, ja ihan vaan ohikulkeissa muuten vaan suuhun tai leivän päälle. Persilja on muuten hammastahnan edeltäjä!!! Historia tuntee tämän herkun hengityksen raikastajana. Ihan loogista.  

Rosmariini ja timjami kukoistavat parvekkeella ja maustavat patoja. Totta puhuen mulla on työstettävää ton timjamin kanssa: herkästä olemuksestaan ja hauskasta nimestään huolimatta en pidä sen mausta! Eilinenkin palsternakkakeitto maistui ihan peelle mun suussa, koska olin hulauttanut morttelissa kuivuneet oksat kattilaan. 

Korianteri kärventeli aluksi, mutta on nyt päivän lyhentyessä (tai oikeastaan yön pidentyessä) lähtenytkin uuteen kukoistukseen. Hyvä niin, sillä se on mun uudehko lempparini uusimman lempparin lipstikan, aliaan liperin ohella. Lipstikkapuskaa olen kesän mittaan pannut matalaksi niin koulun kuin mökin pihalla ja kuivatellut. Kotona tuoksuu sille kuin asuisi lihakeittokattilassa kun liperit kuivavat kyökissä. Jauhetta heitän about kaikkeen mitä kokkaan!!!

Ja ne tomaatit! Tänä kesänä olemme herkutelleet niillä urakalla niin maalla kuin kotona, jipijajee! Suurin osa taimista tuli lahjoiteltua keväällä muille, kotiin jäi vain kolme. Mutta kun ne kolmekin ottivat ja kasvoivat suuriksi ja vaativat suuret ruukut alleen, niin voin kertoa että on meillä ollut roudattavaa kodin ja mökin välillä! Näitä reissaavia tomaatteja syödään suurella hartaudella ja rakkaudella.

Muutaman mansikankin pistelin poskeen ennen kuin siirsin amppelin taimet maalle kannon nokkaan lasten mansikkapuuksi. Pellolta otin mansikkamaan perkauksen yhteydessä pienen pieniä rönsyjä matkaani, ja istutin ne kotona suuren suureen ruukkuun. Saas nähdä pukkaako sieltä keväällä vihreää ja onko meillä manssumaa sitten kotonakin. Jännityksellä sitä taas keväällä odotellaan ja ihmetellään, mutta nyt otetaan iloa irti hyvästä ja herkullisesta sadosta.


Mitä satoa sulle on pukannut?

5 kommenttia:

  1. Perussettiä tulee haettua kasvimaalta vähän väliä - tomaattia, salaattia, kurkkua, perunaa ja sen sellaista. Kätevää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intouduit sitten raivataan kasvimaanne :D. Ja hoitelemaankin. Superkätevää!

      Poista
  2. Kaikki ne yrtit (timjami, ruohosipuli, persilja, tilli, oregano, rosmariini, minttu, sitruunamelissa sekä korianteri) antoivat (ehkä vähän turhankin) runsaan sadon. Lisäksi tomaatteja on tullut todellakin omiksi tarpeiksi, kesäkurpisan kaivoin jo ylös maastakin kun en enää keksinyt mihin niitä olisi tunkenut. Naapurit ja sukulaiset saivat kyllä osansa. Tässä nämä positiiviset yllättäjät =)

    Jostain syystä vain 3 chiliä iti ja niistä tulee jonkinlainen sato. Talvikurpitsa teki / tekee vain yhden ainokaisen kurpitsan. Mansikoista en edes ensimmäisenä kesänä odottanut satoa. Valkosipulit ovat niin onnettoman pieniä, että taidan jättää ne maahan. Jos vaikka ens kesänä uuden kylmähoidon jälkeen kasvaisivat suuremmiksi. Maissin kohdalla on ongelmana se, että kypsäksi luulemani tähkät eivät ole olleen (ainakaan mun mielestä) kypsiä. Onneksi niitä on tulossa vielä paljon lisää =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, unohdin porkkanat, raparperin, herukat, karviaisen, salaatit, retiisit. Mitäköhän vielä...?

      Poista
    2. Jo keväinen kuva sun kasvulaarista nosti odotukset sadoista, niin runsaudesta kuin määrästä, korkealle. Tämä vuosi tuntuu olleen huono valkusipulille, myös pellolla ne olivat aivan nuutuneita ja lohkeilleita ja sato jäi hurjan vähäiseksi.

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)