10.9.13

Kuppikakkukekkereillä

Olen tainnut muutamassa aiemmassa postauksessa tehdä kyllin selväksi sen että meidän perheessä on hurahdettu aikas kovaa kuppikakkuihin. Niinpä teema ja aika pitkälle ohjelmakin oli selvä neidin 9-vuotispäiville ja kutsut sattoi printtailla hyvissä ajoin odottamaan jakoa.

Pari iltaa ennen suuria juhlallisuuksia värjäsimme ja muotoilimme sokerimassaa kukiksi, lehdiksi, perhosiksi, porkkanoiksi ja tähdiksi. Neiti kokosi ystävättärilleen koristelautaset valmiiksi pöytään paikoilleen.


Ilta ennen juhlia leivoin litran piimää erinäisin lisukkein mausteisiksi ja/tai porkkanaisiksi muffinsseiksi. Kuppikakkutelineet näyttivät kieltämättä aika ankean vaatimattomilta, kun ne nostettiin paljain leivonnaisin juhlapöytään. Ei lohduttanut vaikka sinne kannettiin myös paria plaatua kuorrutetta (vanilja- ja voikreemi) sekä purkeittan erilaisia strösseleitä ja muuta tykötarvetta.


Ei kuitenkaan mennyt kuin hujaus kun lahjakkaat neidot olivat loihtineet superihanaa kakkutaidetta! Pari kuppikakkua meni kultakin omaan napaan saman tien ja yhdet pakkasivat mukaan kotiinviemisiksi. Mä niin inhoan niitä kammottavia paniikilla haalittuja ja turhuuksilla täytettyjä krääsämuovipusseja, joiden nykyään katsotaan kuuluvan lastenjuhlien pakkopulliin, ja jotka juhlista kotiuduttua jäävät eteiseen ajalehtimaan. Tämä vaihtoehto luojan kiitos vaikutti neideistäkin purkalla ja kynillä täytettyjä Nalle Puh -pusseja coolimmalta vaihtoehdolta.


Pöytään katettiin taiteilun päätyttyä myös muita herkkuja punertavalla kuplajuomalla huuhdottavaksi kurkusta alas. Ehdottomasti sieltä piti löytyä teemaan sopiva täytekakku. Tämä kakku mukailee käsitystä jättimäisestä kuppikakusta, vaikkei kieltämättä ole aivan sellainen jonka visioin päässäni ennen kakun tekoon ryhtymistä... Pääasia kuitenkin että maku oli kohdillaan, raikas mustikkarahka sisustassa sai useammankin meistä hotkimaan herkkua.


Ja kyllä, kokeilin kakkupohjaa myös toisin päin eli niin että muoto ei olisi muistuttanut kuppinurinkuppikakkumuottia, mutta sokerikuorrutepa ei asettunut siihen mun taidoilla ja niukalla niksivarastolla pysyvästi, joten päädyin tähän. Parempi kuppinurinkakku kuin jääkaapissa itsekseen kuoriutunut kakku...

Illalla oli vielä toinen kattaus melko samoilla kuvioilla mummikummiosastolle. Siellä tosin askarteluintoa tai sen vähyyttä olin ennakoinut koristelemalla telineellisen, sen isomman kahdesta jo valmiiksi. Pursotetuubeille ei todellakaan ollut samanlaista tunkua kuin iltapäivän vipinässä ja vilskeessä oli ollut...

Aikuiset keskittyivät puheensorinan lomassa kenties ihailemaan kuppikakkuserviettejä ja kukka-asetelmia, joista siipan kotiin kantamat ruusut pursuilivat hieman liian kookkaina ulos jotta olisi syntynyt mielikuva ruusuisesta kuppikakusta. No, ainakin purkin pohja muistutti muffinssivuokaa!


Illan juhlissa sitten helteisen syyspäivän ja päivän aikana yhdentoista neitosen touhujen entisestään lämmittämä asunto oli melkoinen pätsi. Siitä seurasi kiiltäviä naamoja juhlaväelle ja pöytäliinalle tipahtelevia kakkukoristeita kuorrutteiden sulaessa kakkusten päältä. Kuppikakkuja alkoi telineestä löytyä vanilja- ja voikreemien lisäksi sekoituksina. Aivan kuin pehmiskiskalla, paitsi vähemmän valokuvauksellisempaa!

Pääasia on että synttärisankari, illan juhlissa synttärisankarit ovat tyytyväisiä juhliinsa, ja vanhemmat siihen että juhlat on taas juhlittu ja tiskit tiskattu! Vuosi aikaa seuraaviin lasten synttärijuhliin ja väliin mahtuu paljon ihan muuta juhlaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)