12.9.13

Fyj fytofoto sentään!

Tekevälle sattuu ja tapahtuu, välillä liikaakin. Ainakin tälle puutarhurinalulle. Tapahtuminen on oikein kivaa, mutta se sattuminen ei. Mulla on matala kipukynnys ja korkea lääkärikammo. Samperin huono yhdistelmä silloin kun oikeasti on sattunut jotain!

Elokuussa ranteisiin alkoi nousta kiristäviä ja kipeitä vesirakkuloita hurjaa vauhtia hurja määrä. Oltiin mökillä ja mistään steriileistä neuloista ollut tietoakaan, joten puhkoin niitä keittiöfiskarseilla. Kait sentään tiskatuilla sellaisilla..? Ja päälle heittelin aina huussin nurkalla nököttävää pumppukäsidesiä. Ziisus että se kirvelee avohaavoissa! Kipukynnys taisi kohota huomattavasti viikonlopun mittaan. 

Kotona sitten rakkuloita alkoi nousta nilkkoihinkin. Arvelin kärsiväni polttovioituksista, joita kasvimaiti ja auringonvalo ajoittan saavat yhdessä aikaan. Seuraava viikko meni poissa pellolta koulunkäynnin merkeissä ja oletin asian korjaantuvan viikon varrella ajan kanssa.

Vaan toisin kävi. Rakkuloita nousi kuin sieniä sateella ranteista kyynärtaipeisiin ja nilkoista polviin. Aika pitkät pätkät ihoa rakkuloilla, puhkaistuilla sellasilla ja verestävällä haavalla. Napsin antihistamiineja kutinaan, levittelin hydrokortisonia haavoihin ja kuljin polvisukista leikatut käsisuojat päällä vuorokaudet ympäri. Söin myös paljon C-vitamiinipommilehtikaalia, jotta kehon puolustuskyky toimisi hyvin.

Hakeuduin terkkarille, joka hoiti asiaa rupien osalta rasvalaastarilla ja muun osalta lässytykseltä. Ai että otti päähän tuhlata työpäivä poissa pellolta moisia lätinöitä kuunnellen. Kyllä mä taas olin niin oikeassa, ei ois kannattanut mennä!

Koulussa opettaja oli ihmeissään, ei ollut ihan vastaavaa ennen nähnyt. Seuraavatkin pari viikkoa sadonkorjuu aurinkoisella pellolla jatkui kiivastahtisena. Nautin elokuun helteistä teepiksessä ja shortseissa työn lomassa.

Sitten alkoi hermo mennä kun yöunet jäivät yö toisensa perään pariin tuntiin, muun ajan kun käytin hinkaten kutisevaa kroppaani lakanoihin. Naureskeltiin mun villille yöelämälle. Ylitin taas kammoni ja menin lekuriin. Ei ollut lääkärityttö nähnyt ennen vastaavaa, ei edes kuullut kasvimaidin ja auringonvalon reaktioista. Kerroin hälle kaiken minkä tiesin. Määräsi vähän vahvempaa vaseliinia ja kävelin apteekkiin.

Vaan sittenpä alkoi onni potkia: apteekissa oli käymässä ihotautilääkäri, joka heti kaukaa huikkasi että "sullahan on fytofotodermatiitti, onkos tullut tehtyä puutarhahommia!? Ai että helpotti kun vihdoinkin joku tiesi jotain ja nimikin oli noin hieno!!! Lennossa hän muutti lääkitystä täsmäsuuntaan ja lisäsi pari juttua. Homma alkoi pelittää muuten, mutta kutina vaan muuttui entistä kamalammaksi koko kropassa. Luulin sen johtuvan vahvemmista antihistamiineista.

Sitten tuli helteisen aurinkoinen syyskuinen lauantai, nautin lämmöstä ja aamupaisteesta koulun pihatapahtumassa ja illalla vielä saunoin kipakoissa löylyissä. Aamulla heräsin korvalehdet kipeinä ja dekolte punanäppyläisena helottaen, olin onnistunut polttamaan itseni kunnolla syksyisessä aamuauringossa parissa tunnissa. Silloin en tiennyt antihistamiinien alentavan auringonsietokykyä. Eikä riemu tähän loppunut, kaamea nokkosrokko oli lyönyt päälle! Koko kroppa oli täynnä punaista, turvonnutta ja kuumottavaa läiskää ja näppyä. Ja se pirun kutina!!!

Tsekkasin että allergiasairaala ei päivystä viikonloppuna, joten jatkoin lasten synttärijuhlavalmisteluja. Pitkässä paidassa ja housuissa hikoillen ja laikkuja ja rupia piilotellen juhlin parit juhlat ja tiskasin ne tiskit. Yöllä siippa sai tarpeekseen kutinastani, jonka raapimisääniin oli jo tottunut heräilemään. Kun vielä kerroin että ihon alla kiehuu ja tarvitsen jotain suonensisäistä estämään tekemästä itsemurhaa raapimalla, nappasi hän autonavaimet ja eukon matkaansa ja kärräsi mut sairaalaan.

Siellä sitten yöllä yhdeltä päivystävä lääkäri ehdotti about toisessa lauseessaan mulle ammatinvalinnan uudelleenharkintaa. Ou jee, sitähän mä olen mietiskellyt muutamat viime vuodet ja juuri vuoden verran toteuttanutkin!!! Kommentti ei oloa helpottanut, mutta tuju lääkitys onneksi teki sen, ja ekaa kertaa kuukauteen nukuin yössä ruhtinaalliset neljä, ellei jopa viisi tuntia. Tunsin itseni uudelleensyntyneeksi!

Nyt vetelen nukuttavia kolmiolääkkeitä, läträän vahvoilla rasvoilla ja välttelen aurinkoa ties kuinka kauan. Rakkulat ovat umpeutuneet, punaiset arvet muuttuvat ajan saatossa ruskeiksi läiskiksi, jotka ihotautilääkärin mukaan häviävät noin 3-4 vuodessa... Esitteli muuten mulle ihonvaalennusvoidetta!!! Olin ihan luullut että sellaiset tuotteet eivät kuulu kotikulman apteekin valikoimaan, mutta väärässä olin taas.

Nilkat ja jalkaterät varpaita myöten sain turvoksiin komeasti matkan varrella. Ilmeisesti raivokas raavintani vaikutti lymfaterapian tavoin saaden kuonanesteet liikkeelle... 

Oireyhtymän laukaisee tiettyjen kasvien sisältämien kemikaalien, psolareenien, ja auringon UV-säteilyn yhteisvaikutus. Altistuttuaan toksinen elimistö ei siedä sisäisestikään näitä, joten mulla on toistaiseksi pannassa uusimmat herkkuni lehtikaali ja lipstikka sekä palsternakka. Tylsäätylsäätylsää.


Nyt olo on kuin viimeisellä satoa sinnittelevällä pensastomaatilla: pinta ryppyinen ja laikukas, punaisia pallukoita siellä täällä ja runko vääristynyt. Kun kutina alkaa hellittää, niin tajuan selkäni olevan aivan sairaan kipeä. Mutta edelleen myös niin nokkosrokolla, että ajatus hierojalla käynnistä tai piikkimatolla loikoilusta ei nyt vielä nappaa. Tomaatti on pudottanut monia oksiaan, mutta mulla olemus vaan tukevoituu kun päivät pitkät napsin synttäriherkkujen jämiä. Hoh hoijaa, tällainen epigriisi tähän väliin.  

Toivottavasti en tähän riesaan enää toiste törmää. Entinen työkaveri sanoi avioeron läpikäytyään ettei toivo sellaista edes pahimmalle vihamiehelleen. Mä voin nyt sanoa samaa fytofotodermatiitin osalta. Pari kertaa olen miettinyt että mahtoiko kiinalaisten kidutuskeinovalikoimaan kuulua kutina? Toimis varmasti!


4 kommenttia:

  1. Huhhuh, toihan on kuin pahimmastakin painajaisesta!
    Onneksi diagnoosi selvisi. Niin se vaan on että monet asiat on puhtaasti sattumista kiinni. Sulla se oli siinä että sattui tuo ihotautilääkäri yhtaikaa apteekkiin ja sattui vielä tietämään mikä sulla on.
    Mun fibromyalgiani löytyi myös monen sattuman sanelemana.
    No, nyt ainakin tiedät mitä välttää ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Niin helpottavaa aina kun ratkaisu selviää ja sitten vaan mennään sitä kohden. Täytyy katsella ajan kanssa miten aurinkoa ja noita kasveja pääsee taas nautiskelemaan...Toivottavasti pääsee!!!

      Poista
  2. Auts, infernaalinen kutina ja univelat - kuulostaapa rankalta. Jos nyt jotain hyvää, niin onneksi tuo diagnoosi tuli sattuman kautta nopeasti. Parempia vointeja ja rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuukausi epätietoisuudessa tuntui kiduttavalta, joten nyt on kyllä tosi huojentunut olo. Muutenkin elo on jo aivan erilaista, kutina on enää ihan kestä ja ajoittaista, joten komeasti olen voiton puolella :). Leppoisaa viikonloppua teillekin!

      Poista

Kaunis kiitos kun intoudut kommentoimaan! Aina ilahduttaa lukea muiden aatoksia asiasta tai sen vierestäkin :)