Farkut jalasta

Olen keräillyt omasta ja pesueen käytöstä poistuneita farkkuja kaappiin jemmaan odottelemaan jotain tulevaa ja hohdokasta uusiokäyttöä. Haaveilin päällystäväni soffan niillä, kunnes tajusin ettei meidän huusholliin mahdu yhtään lisäsohvaa, nykyiseen valkoiseen olen oikein tyytyväinen juuri tuollaisena, lapsiperheeseen sopivana. Sopivana kuin nyrkki silmään. Vesipestäväähän mentiin ostamaan se pesuasia päällimmäisenä valintakriteerinä, ja kuivapestävän kanssa lähdettiin kaupasta, hupsheijaa vaan. Mutta se on ihan oma turinansa.

Soffan jälkeen aloin haaveilla juniorin rahin päällystämisestä. Vaikka olenkin isoperäinen, niin en ilmeisesti riittävän, koska ei mun farkkukeräyksen saldossa löytynyt riittävää leveyttä koko rahille. Oishan noita pökiä saanut halvalla kaiken maailman uffeista, mutta eihän se mulle käynyt. Omia piti olla!

Kesällä tuli raahattua sen verran suuria lakana- ja pyyhepinoja ees taas milloin missäkin nyssäkässä, että päätin askarrella suuren säkin tähän puuhan. Sivistyneen version Ikean sinisestä. Ennen oli muuten vaan Fazerin sinistä...

Farkut kaivettiin esiin ja kassin mitoitus tehtiin sillä mitalla mitä farkuista löytyi. Vuorikankaaksi valikoitui romanttista kesäkukkaa. Väliin tikkasin ohutta vanua. Kassille tuli siis kokoa ja painoa ihan jo tyhjilläänkin. Tilkkuterapiassa vitsailimme että siitä tulikin mun untuvatäkinkuljetuskassi. You never know, saattaa tää sellaisenakin palvella joskus.

Kaikki perstaskut ja sivutaskutkin on hyödynnetty, joten taskuja kassissa riittää. Se tosin ei nopeuta puhelimeen vastaamista eikä ovien aukomista, jos tarvittavat apuvälineet löytyvät kopeloinnin päätteeksi vasta sieltä noin kymmenennestä taskusta...

Seuraavaa yökyläreissua odotellessa pakkasin kassiin noi kuusi rippijuhlia varten ompelemaani tyynynpäällistä tyynyineen. Ei tehnyt edes tiukkaa, joten säkissä tosiaan löytyy kokoa! Tyynytkin tuli eilisissä ihanissa juhlissa jo koeponnistettua ;) Pakkaamista helpottaa kahteen suuntaan eli kumpaankin päätyyn aukeavat vetoketjut. Joiden päihin sitten pipersin vielä vuorikankaasta huolitteluläpykät, jotka näkyvät juuri ja juuri tässä viimeisessä kuvassa. 

Laukkua ompelin pitkään ja hartaasti, mutta nyt se on valmis ja kangaskaapista kaikki siniset farkut ommeltu pois. Hallelujah! Nyt sitten vain odottelen pesueen kanssa yökyläilykutsuja, jotta pääsee laukkua ulkoiluttamaan...